Katriinan blogi

Laatulaukku lainaan kuin kirjastosta kirja - Tyyli - Turun Sanomat

2011-01-06T10:58:00.000+02:00

DESIGNISTO Designlainaamosta kirjoitettu artikkeli loppiaispäivän Turun Sanomissa. Tutustu artikkeliin oheisesta linkistä!

Laatulaukku lainaan kuin kirjastosta kirja - Tyyli - Turun Sanomat

Näkemiin vanha, tervetuloa uusi vuosi 2011

2010-12-27T12:14:00.002+02:00

Näin vuoden lopun kunniaksi taitaa olla paikallaan pohdiskella hieman kuluneen vuoden tapahtumia ja merkittäviä asioita. Blogini on todellakin ollut pitkällä, joskin ansaitulla tauolla. Rohkenin kurkata ja todeta, että viimeinen rustaukseni on elokuun lopulta. Tosin, eipä syksyn mittaan mitään niin erikoista tapahtunutkaan, että siitä olisi jotain pitänyt raportoida. Tuttu tunne muuten, kirjoitan tätä kirjoitusta nimittäin lähes samasta paikasta kuin tasan vuosi sitten -olemme nimittäin matkalla Lappiin ja Ylläkselle rentoutumaan kahdestaan tulevaksi viikoksi. Kauniit tykkylumiset maisemat vain kiitävät ohitsemme ajaessamme lähes autiota tietä. Perille ei enää ole paljoa matkaa.

Viime vuoden voi kokonaisuudessaan sanoa menneen erittäin nopeasti jotuen tietysti rehkimisestäni pro gradu -tutkielmani kanssa. Mutta tulipahan ainakin tehtyä. Tämä vuosi on muutenkin ollut merkityksellinen opiskelujeni kannalta, sillä valmistuin muutama viikko sitten valtiotieteiden maisteriksi ja yksi osa elämässäni on näin ollen päättynyt. Alkuvuodesta käynnistän tehokkaan työnhakuprosessin ja ensisijaisesti tietysti haluaisin työskennellä kotiseuduillani Turun lähistöllä. Valtettavasti moni kuitenkin joutuu töiden perässä lähtemään Helsinkiin, mutta todellisuudessahan Varsinais-Suomi on omalla alallani kuitenkin merkittävä työnantaja. Toivoisin voivani tuoda oman osaamiseni ja asiantuntijuuteni oman seutuni kehittämisen hyväksi. Toiveenani olisi saada työ, jossa voisin olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja olla kehittämämässä Turun seutua. Tosiaalta tutkin gradussani kunnallista johtamisjärjestelmää ja erityisesti pormestarimallia sekä sen vaikutuksia kunnallisen demokratian kasvattamisessa. Monet kunnat ovat parhaillaan tekemässä selvitystyötä mahdollisuuksistaan siirtyä pormestarijohtoiseen johtamisjärjestelmään. Oman tutkimukseni aineiston pohjalta (vaikka aineisto olikin varsin suppea niukkojen pormestarikokemusten johdosta) voin todeta, että Tampereella pormestarimalliin siirtymisen mallin myötä kunnallisen demokratian taso on kasvanut. Kunnallisella demokratialla kun ei pelkästään tarkoiteta kuntalaisten osallistumisaktiivisuutta vaan myös niitä vaikuttamiskanavia ja -mahdollisuuksia, joita kunta asukkailleen tarjoaa. Tampereella kunnallisen demokratian vahvistamiseen on panostettu erityisen paljon järjestämällä muun muassa pormestarin ja valtuuston asukasiltoja, ylläpitämällä aktiivisia alueellisen vaikuttamisen palvelufoorumeja sekä mahdollistamalla kuntalaisten mielipiteiden ja näkemysten huomioon ottamisen mahdollisimman aikaisessa asioiden valmisteluvaiheessa. En näe pormestarimalliin siirtymisessä niin isoja riskejä, ettei järjestelmää kuntien kannattaisi kokeilla. Pormestarimalli ei kuitenkaan yksin riitä ratkaisemaan kuntien johtamisjärjestelmän ongelmia vaan samaan aikaan on tarpeen tarkastella kuntaorganisaatiota kokonaisuudessaan. Olisi mielenkiintoista työskennellä tällaisessa selvitystyöryhmässä ja näin ollen myös gradustani olisi varmasti hyötyä. Alkuvuosi näyttänee mihin suuntaan seuraava siirtoni kulkee.

Viimekertaisessa kirjoituksessani mainitsin uudesta innovatiivisesta liikeideastani. Olen nimittäin perustanut reilu pari kuukautta sitten merkkilaukkujen lainaamiseen erikoistuneen designlainaamon. Yritykseni nimi on Designisto Designlainaamo ja sivumme löydät osoitteesta http://designisto.fi ja Facebookissa voit liittyä Designiston tykkääjäksi. Uuden vuoden aattoon mennessä kaikkien tykkääjien kesken arvotaan 2 kpl 30 euron arvoisia lahjakortteja. Idea designlainaamon perustamisesta heräsi kesällä sillä halusin mahdollistaa laadukkaiden ja ylellisten laukkujen lainaamisen. Eihän aina tarvitse ostaa uutta ja omaa kun voi myös lainata. Designlaukkujen lainaaminen on erittäin suosittua maailmalla, joten käyhän tutustumassa valikoimaamme sivuillamme.

Kulunut vuosi on matkailullisesti ollut varsi vilkas ja monipuolinen. Maaliskuussa kävimme ystävieni kanssa tutustumassa saksalaiseen Bremeniin kaupunkiin ja heinäkuussa kävimme perinteisellä naisten reissulla äitini ja siskoni kanssa Nizzassa ja Monacossa. Upeita paikkoja kummatkin!Syyskuun loppupuolella pääsin ansaitulle paussille gradun kirjoittamisestani ja tutustuimme Markon kanssa viikon verran Gardajärven hulppeisiin ja jylhiin seutuihin ja tulihan sitä myös piipahdettua Milanossa ja Venetsiassakin. Lokakuussa teimme lautakunnan kanssa opintomatkan Tanskaan Kööpenhaminaan sekä Etelä-Ruotsin Malmön, Helsingborin sekä Helsingörin kaupunkeihin. Matkasta jäi käteen uskomaton määrä innovatiivista arkkitehtuuria, ekologisen rakentamisen malleja sekä visuaalisesti erittäin kauniita rakennuksia. Mielelläni rantauttaisin vastaavanlaista rakentamista myös Turkuun. Kävin Kööpenhaminassa myös ensimmäistä kertaa ja rakastuin kaupunkiin heti ensisilmäyksellä. Tulevia ulkomaanmatkoja ei tällä hetkellä ole suunnitteilla eikä mieleni itse asiassa juuri ulkomaille kaipaakaan. Nautin tästä ihanasta talvisesta ilmastosta, josta voimme nauttia koko Suomessa.

Kulunut vuosi on merkinnyt kaupunginvaltuuston ja lautakunnan osalta myös mielenkiinoista vuotta ja kokoustauko tulikin hyvää saumaan. Valtuustokauteni on myös tasan puolessa välissä. Ajatella, että kunnallisvaaleista on kulunut aikaa jo yli 2 vuotta. Ensi vuoden kokoukset alkavat vasta tammikuun puolessa välissä, joten tässä välissä kerkeän lataamaan akkuja myös sillä saralla. Kokoukset vievät yllättävän paljon vapaa-aikaani, sillä kokousasiakirjoihin tutustumisessa saa kulumaan useamman tunnin viikossa -lautakuntammekin kun kokoontuu kerran viikossa. Olemme hyväksyneet suuren määrän hyviä kaavoja joista merkittävimpiä erityisesti omakotitalotonttien osalta ovat olleet Hirvensalon sekä Linnakaupungin osayleiskaavat sekä Säkömäen kaava. Nämä tulevat nyt ensimmäisenä mieleeni loppuvuoden merkittävimmistä kaavahankkeista. Torinkulman asemakaavamuutosehdotus päätyi isona pettymyksenä takaisin palautukseen vihreiden, demareiden ja yhden vasemmistoliittolaisen lautakunnan jäsenen voittaessa äänestyksen. Kiinteistönomistajan ehdotuksena on 11 -kerroksinen kaareva lasinen älytalo, mutta niin virkamiesten kuin suurimman osan lautakunnan jäsenienkään intressit eivät kohtaa ko. vaihtoehdon kanssa. Itse näkisin tontilla mielelläni uuden innovatiivisen, vaikka tosiaan 11 -kerroksisen älytalon. Pitäähän meidänkin sukupolven luoda omalle ajallemme tyypillistä arkkitehtuuria. Historiaa meidänkin tulee nyt luoda. Torinkulman asemakaavamuutosehdotuksen hyväksyminen olisi oman luottamushenkilöurani yksi merkittävimmistä päätöksistä mm. TYS Ikituurin lisäksi. Opiskelija-asuntoja sisältävä TYS Ikituuri on kohonnut paikoilleen yhdessä hujauksessa ja näin jälkeenpäin ajatellen tornitalo olisi voinut olla vielä korkeampi. Minä pidän sellaisesta rakentamisesta. Valtuustossa yksi vuoden merkittävimmistä päätöksistä on tietysti tulevan vuoden talousarvion hyväksyminen ja tänä vuonna budjetin hyväksyminen meni suhteellisen yksimielisesti ja kivuttomasti. Vuoden 2011 budjetti on lähes tasapainoinen muutamaa lisäystä mm. ennaltaehkäisevään toimintaan lukuun ottamatta. Tulevan vuoden alun merkittävimpiä päätöksiä tulevat olemaan ns. kovan sektorin liikelaitoistaminen.

Muistattehan nauttia ensi vuoden monipuolisesta ja vilkkaasta kulttuuritarjonnasta Turun olessa ensi vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä Tallinnan kanssa. Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaiset järjestetään 15.1.2011 ja ne käynnistyvät näyttävästi kaikille avoinna olevalla tuli- ja valoshowlla sekä ilotulituksella Telakkarannan alueella. Yleisö pääsee seuraamaan upeaa spektaakkelia Forum Marinumin edustalta ja avausesitys näytetään myös suorana lähetyksenä MTV3 -kanavalta. Logomotion jatkojuhlat pidetään kulttuurikeskus Logomossa, joista onkin odotettavissa upeat juhlat! Kulttuuritarjontaa löytyy niin nuorille kuin vanhemmillekin, korkeakulttuurisista tapahtumista aina matalan kynnyksen kulttuuriin. Lisää tietoa tapahtumista ja tulevasta kulttuurivuodesta löydät sivuilta http://turku2011.fi

Ai että kun tulikin hyvä mieli kun vihdoin sain omaa aikaa kirjoittaa kuulumisiani tänne blogiini. Haluan jatkossakin pitää blogini sopivasti asiapitoisena, mutta ehdottomasti haluan myös kirjoittaa tänne sitä, mikä milloinkin mieltäni liikuttaa. Uuteen tulevaan vuoteen tulee liittymään paljon haasteita, mutta myös ikimuistoisia ja muistorikkaita hetkiä. Palaamisiin taas ensi vuonna, toivon mukaan vähän useammin. Haluankin toivottaa Sinulle menestystä tulevaan uuteen vuoteen sekä iloista kulttuurivuotta 2011!

Uudet tuulet puhaltavat

2010-08-30T14:45:00.006+03:00

Tervetuloa syksy, värikkäät lehdet, kirpsakkaat syysillat, kynttilät, syysvaatteet ja muut uudet tuulet!! Viime viikonloppuna vietettiin venetsialaisia tai kuten täällä Varsinais-Suomessa sanotaan, muinaistulien yötä. Kesä pantiin pakettiin ja toivotettiin uusi vuodenaika tervetulleeksi. Kun meitä niin kovasti hemmoteltiin kuumalla kesällä niin mielestäni syksy on kyllä ihan tervetullutta. Aikaansa kutakin.

Turun kaupunginvaltuusto kokoontuu tänään ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen. Esityslistalla on mm. uuden kaupunginjohtajan valinta, johon valtuustoryhmämme esittää entistä kaupunginhallituksen puheenjohtajaa, Aleksi Randellia. Lisäksi esityslistalla on kaupunginhallituksen ehdotus luovan talouden kulttuurikeskuksen (Logomon) perustamiseen liittyvän toimintamallin ja tavoitteiden hyväksyminen. Luovien alojen tapahtumakeskus Logomo Oy hallinnoi ja vuokraa entisen Konepajan kiinteistön tiloja pitkäaikaiseen toimitilakäyttöön, taiteilijoiden työtiloiksi ja lyhytaikaisille tapahtumille. Olen itse vahvasti Logomon kannalla ja olen sitä mieltä, että nyt jos koskaan Turulla on mahdollisuus profiloitua sekä valtakunnallisesti että kansainvälisestikin luovan talouden kaupungiksi. Mikäli emme tilaisuuteen nyt tartu, joku muu tarttuu siihen. Kulttuurikaupunkivuotta 2011 siis innolla odottaen. Kaavapuolella saamme päätettäväksemme Kärsämäen kartanon nimellä kulkevan asemakaavanmuutosehdotuksen. Asemakaavan laatimisen tavoitteena on muuttaa alue kulttuurihistoriallisesti arvoisekseen korkeatasoiseksi puistomaiseksi asuinalueeksi. Kaupungin strategisten linjausten mukaisesti asemakaavanmuutos tiivistää ja eheyttää kaupunkirakennetta. Ohessa myös valtuustoaloite, jonka tulen jättämään tänään kokouksessa.

***

TURUN KAUPUNGINVALTUUSTO
VALTUUSTOALOITE
Kaupunginvaltuutettu Katriina Kerttula
30.8.2010

Aloite kunnallisten terveyspalveluiden todellisten kustannusten ilmoittamisesta asiakaslaskutuksen yhteydessä

Viime aikoina kunnallisten terveyspalveluiden kustannuksista ja erityisesti niiden kasvusta ollaan keskusteltu paljon. Osalla kansalaisista vaikuttaa olevan vääristynyt kuva kunnan tuottamien palveluiden todellisista kustannuksista. Kuntien subventoidessa esimerkiksi terveyspalveluja asiakkaan maksettavaksi jää usein murto-osa palveluiden todellisista kustannuksista.

Esitän tämän aloitteen jatkotoimenpiteenä, että Turun kaupunki alkaa jatkossa ilmoittamaan terveyspalveluiden asiakaslaskutuksen yhteydessä palveluiden todelliset kustannukset. Näin kuntalaiset ovat paremmin tietoisia kunnan tuottamien palveluiden todellisista kustannuksista. Tulevaisuudessa voidaan myös selvittää mahdollisuutta siirtyä vastaavanlaiseen malliin myös muiden kunnallisten palveluiden osalta.

Turussa 30. päivänä elokuuta 2010

Katriina Kerttula

***

Koska syksy on ainakin minulle uusien tuulien ja visioiden aikaa, olen tässä viime viikkojen aikana kehitellyt uusia tulevaisuuden ideoita. Kuulet niistä myöhemmin, mutta sen verran voin jo paljastaa, että olen mahdollisesti ryhtymässä yrittäjäksi uudenlaiseen bisnesideaan. Gradun osalta voin sanoa sen verran, että hyvällä tsempillä edetään. Sain pari viikkoa sitten arvokkaita vinkkejä ja neuvoja, joiden pohjalta tutkimusongelmani täsmentyi ja löysin vihdoin sen punaisen lankani.

Eduskuntavaalikampanjoinnin osalta Saara-Sofian virallinen kampanja-avaus järjestetään keskiviikona 29.9.2010 Turussa Aboa Vetus & Ars Novan Aula -ravintolassa. Seuraile Saara-Sofian sivuja http://www.saarasofia.fi ja saat lisätietoja. Tapahtumasta tulemme tiedottamaan eri viestintävälineissä ja olet lämpimästi tullut tilaisuuteen!

Vielä on kesää jäljellä

2010-08-12T15:53:00.004+03:00

Huh huh, hellettä! Tähän voisi koko kauniin kesän oikeastaan tiivistää. Myös blogini on ollut kesälaitumilla, sillä viimekertaisesta blogimerkinnästä onkin vierähtänyt jo vajaa pari kuukautta. Viimeiset kaksi kuukautta on käytetty tehokkaasti akkujen lataamiseen Suomen, ja vähän ulkomaidenkin, kesästä nauttien.

Pieni kesäkuulumisten vaihto on ehkä paikallaan. Kesäkuun loppupuolella vietimme tosiaan muutaman päivän Ylläksen kesäisissä maisemissa ja juhannusta juhlistimme ystäviemme kanssa järvimaisemissa. Helteisen heinäkuun vietin osittain viileässä ja ilmastoidussa toimistossa, Ranskan Rivieralla sekä muissa kesäriennoissa. Käynnistelimme myös Saara-Sofia Sutelan eduskuntavaalikampanjaa, joka pidettiin Donnan aurinkokannella. Tilaisuudessa julkistimme myös kampanjan ilmeen, joka sai erittäin positiivista palautetta vierailijoilta. Heinäkuussa kävin katsomassa Kaisaniemenpuistossa Pinkin energisen ja näyttävän konsertin. Siinä mimmissä on sitä jotain!! Melkein tarvitsee kalenteria ottaa esiin, jotta muistaisi kaikki menot ja tapahtumat. Joka tapauksessa tärkeintä on ollut nauttia Suomen kauniista kesästä. Syksyn pimeneviä ja tunnelmallisia iltoja ei tarvitse yhtään pelätä tällaisen kesän jälkeen..

Vaikka vielä on kesää jäljellä, on aika käynnistellä taas totuttuun tapaan kunnallisia luottamustoimia. Viime viikolla olimme lautakunnan kanssa tutustumassa Kuopion asuntomessuihin, jossa tapasimme myös kaupungin virkamiehiä. Saimme kuulla asuntomessujen toteuttamisesta, lähtökohdista sekä tietysti tutustua, loppujen lopuksi, ihan mielenkiintoiseen kaupunkiin. Kuopion keskustan arkkitehtuuri 60-70 -luvuilla rakennettuine betonirakennuksineen ei niinkään ollut mieleeni. Kallaveden ja Saaristokaupungin seutu oli puolestaan todella kaunista seutua. Veneristeily Kallavedellä teki kyllä vaikutuksen. Tämän viikon tiistaina kokoustimme lautakunnan kanssa ensimmäistä kertaa. Esityslistalla oli mm. Hirvensalon osayleiskaavan luonnosehdotus, poikkeuslupahakemuksia, pari merkittävää asemakaavaa, joita tosin on käsitelty lautakunnassa jo aikaisemmin. Kesän aikana korkein hallinto-oikeudesta tuli itselleni mieluinen päätös, sillä Telakkarannan kaavan valitukset kumottiin. Telakkarantaa aletaan rakentaa toivon mukaan mahdollisimman pian. Rakentaminen sille alueelle tulee olemaan haasteellista, mutta lopputulos on sitten sitäkin komeampi. Tällaista innovatiivista ja täydennysrakentamissa Turussa ehdottomasti tarvitaan! Ohessa linkki kaupungin nettisivuille:

http://www.turku.fi/Public/Default.aspx?contentid=190297&nodeid=3906

Tällä hetkellä ongelmana kaavoituksen osalta on se, että vaikka uusia hyviä kaavoja lähtee eteenpäin, ne tuppaavat usein jäämään ns kaava-avaruuteen, jolloin sitä ei oikein itsekään tiedä, missä vaiheessa asia tällä hetkellä etenee. Toivottavasti saamme lautakunnassa pian hyväksymiemme kaavojen katsauksen.

Yksi blogissani merkittävä ilmoitettava asia on tietysti hyvän ystäväni, Saara-Sofia Sutelan eduskuntavaalikampanjointi. Kuten jo aikaisemmin totesin, kampanjastartti pidettiin Donnalla 1.7. ja kampanja on käynnistynyt muutenkin erinomaisesti. Saara-Sofian uusiin nettisivuihin voit tutustua osoitteessa http://saarasofia.fi Siellä voit myös liittyä Saaran tukitiimiin!

Saaran kampanjan ilme

Eloisaa elokuun jatkoa Sinulle!

Lapin kesä lumoaa

2010-06-21T19:56:00.006+03:00

Terveisiä kesäiseltä Ylläkseltä! Saavuimme tänne eilen suoraan ystäviemme häistä, joita vietimme Oulussa lauantaina. Onnea vielä Lauralle ja Juusolle! Sulavasti yhdistimme pienen kesäloman Suomen Lapissa tähän saamaan kierrokseen ja tarkoituksenamme on viettää vielä huominen tiistai näissä maisemissa. Takaisin Turun seudulle palaamme taas juhannukseksi. Toivottavasti kesäsäät suosivat meitä ja saamme viettää perinteisen mökkijuhannuksen aurinkoisessa ja suloisen lämpimässä säässä, huippuseuraa unohtamatta!

Ylläs osaa yllättää. Molemmat varsin kokeneina talvisen Ylläksen kävijöinä tiesimme kyllä millaiset maisemat täällä odottavat talvilomalaisia, mutta kesäinen miljöö oli meille vielä tuikituntematon. Metriset lumikinokset vaihtuivat kertaheitolla osittain kituvaiseen, mutta niin ainutlaatuiseen tunturimaisemaan. Vilkkain turistiaika sijoittuu tietysti talvisaikaan, joten kesällä saammekin olla täällä suhteellisen rauhassa. Tänään patikoimme 12 kilometriä varsin vaihtuvissa maisemissa. Lehdot tunturipuroineen vaihtuivat jylhiin kivisiin, jääkauden muokkaamiin, maisemiin. Kurujen läpi taivalsimme kohti vehreää Kesänkijärveä ja kotaa. Sattuipa matkan varrella jopa lumikinoksia, jotka tietysti näin kesän keskellä tekivät tietysti meihin vaikutuksen.

Tunturipuro "Haltian järveen"

Onkos tullut talvi nyt kesän keskelle?

Näkymät Varkan kurusta kaukaisuuteen

Iltapäivästä tutustuimme vielä Suomen suurimpaan hiidenkirnuun, jota myöskin Lapin Helvetiksi (Pakasaivo) kutsutaan. Jääkauden kuluessa ja jään pyörittäessä kiveä muodostui vähitellen erittäin syvä (jopa 130 metriä) kuluma, joka vuosituhansien kuluessa muodostui pieneksi järveksi. Parhaimmillaan kallion korkeus hiidenkirnun veden pinnasta on 50-60 metriä. Todella huikea kokemus istua kallionkielekkeellä ja kuunnella hiljaisuutta. Tämä on todellakin näkemisen arvoinen paikka mikäli täällä päin liikuskelet.

Olemisen sietämätön keveys - Lapin Helvetti

Huomenna tarkoituksenamme on matkata gondolilla Ylläksen huipulle ja tiirailla sieltä horisonttia. Tänäänhän on itse asiassa kesäpäivän seisaus, joten pohjoisella pallonpuoliskolla aurinko ei laske taivaanrannan alapuolelle vaan keskiyön aurinko suurena mollukkana paistaa läpi koko päivän ja valaisee yölläkin.

Tänään pitkospuilla kävellessäni totesin, että kuinka äärettömän kaunis, monipuolinen ja puhdas luonto meillä täällä Suomessa onkaan. Kotimaan matkailu on pop! Hauskaa ja tunnelmallista keskikesän juhlaa, nautitaan näistä valoisista illoista ja öistä.

Saara-Sofian kampanjastartti

2010-06-17T21:54:00.006+03:00

Kesäkuu alkaa käydä jo yli puolta väliä. Juhannukseen on viikko aikaa. Käsittämätöntä, että taas kerran lähdemme rullaamaan kohti syksyä, ainakin siis päivien pituuden puolesta. Tuntuu, ettei kesä ole vielä alkanutkaa.

Jos ei kesä ole vielä alkanut niin ainakin Saara-Sofian eduskuntavaalikampanjan suunnittelu ja visiointi on alkanut jo täydellä höyryllä. Kampanjan ilme on jo saatu mainostoimistosta ja ensimmäiset kampanjastarttikemut koittavat heti heinäkuussa ihastuttavalla aurinkolaiva Donnalla. Pääset osallistumaan tapahtumaan oheisen osoitteen kautta. Aurinkoista ja mansikkaista kesää kaikille!!

http://www.facebook.com/event.php?eid=126027934102344

Kesäkiireitä piisaa

2010-06-09T09:21:00.006+03:00

Vaikka blogielämäni onkin ollut horroksessa viime aikoina, yksityinen ja sosiaalinen elämäni on sitten ollut sitäkin kiireisempää. Blogin kirjoittaminen on siis auttamatta jäänyt toissijaiseksi muiden kiireideni rinnalla. Graduakaan en viimeaikoina kovin tehokkaasti ole saanut kirjoitettua, sillä työt, kokoukset ja muut tapahtumat ovat kuormittaneet kalenteriani massiivisesti. Onneksi mukaan on mahtunut myös muutama rentouttava irtiotto mökillä, luonnon ja järvimaiseman hellässä huomassa. Siellä sielu ja ruumis lepäävät.

Kesä on opiskelijan ahkerinta aikaa. Suurin osa opiskelijakavereistani paahtaa koko kesän töissä ansaitakseen säästöjä taas tulevan opiskeluvuoden varalle. Itse olen siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että voin tehdä töitä kesällä varsin joustavasti, vain pari päivää viikossa. Loppuaika olisi tarkoitus sitten pyhittää tieteelliselle kirjoittamiselle. Alkukeväästä olin kovin kunnianhimoinen gradun valmistumisen suhteen, mutta näin kesän alkuun päästessä, päätin olla ottamassa sen suurempaa stressiä sen valmistumisesta kesän aikana. Mieluummin käytän pimenevät syysillat kuin valoisat kesäillat koneen ja kirjoittamisen parissa. Syksyllä se joka tapauksessa tulee valmiiksi. Lupaan.

Eduskuntavaaleihin on enää vajaa vuosi. Vuosi menee tunnetusti yhdessä hujauksessa. Olen mukana Saara-Sofia Sutelan kampanjan ydintiimissä ja roolinani on toimia logistiikka- ja tapahtumapuolen promoottorina. Tunnen olevani näissä asioissa kuin "omissa housuissani" ja otin toimenkuvani innoissani vastaan. Meillä on hyvä noin 5 energisen nuoren toimijan ydintiimi, jonka kanssa olemme käynnistäneet kampanjan suunnittelun. Kampajan lanseeraustilaisuus pidetään elokuussa ja tiimibileet ovat luvassa jo kesä-heinäkuun vaihteessa. Vaalikampanjan viitekehys on siis jo hahmoittunut ja tiimiläisten rekrytointi on vauhdikkaana meneillään. Mikäli haluat liittyä tiimiimme, onnistuu se esimerkiksi Saara-Sofia on hyvä tyyppi! - facebook -ryhmässämme. Lähiaikoina Saara-Sofian nettisivuille on myös tulossa esittely tiimistämme ja sitä kautta voit myös ilmoittautua Saaran tukijaksi. Lanseeraamme myös vapaamuotoisemman ja inspiroivat tiimiblogin, jonne päivittelemme kuvia ja ilmiöitä vuoden varrelta.

Turku on äärettömän kaunis kaupunki, mutta mikäpä kaupunki ei kesällä olisi. Leppoisat fillariajelut jokirannassa, lounaspiknik Puolalanpuistossa, aamu-uinnit Samppalinnan maauimalassa, tunnelmalliset kesäteatteri-illat, kahvituokiot aurinkoisella kävelykadulla ja jokilaivavisiitit kuuluvat ehdottomasti kesän kohokohtiin. Viikko sitten olimme Naantalin Emma-teatterissa katsomassa Linnateatterin tulkintaa Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksesta. Hulvaton meno oli taas taattua ja suosittelenkin lämpimästi käymään sitä katsomassa. Tämän viikon maanantaina saimme kurkistaa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 tulevaan ohjelmistoon Sigyn -salissa. Arkista kulttuuria ja kulttuuria arjessa, kuinka vaan, mutta ensi vuodesta on joka tapauksessa tulossa tapahtumarikas vuosi. Itse asiassa merkityksellisintä ei ole pelkästään ensi vuosi vaan se, mitä sen jälkeen tapahtuu. Pehmeällä puolella on aina myös kova puoli. Voiko ja haluaako Turku profiloitua luovan talouden kaupungiksi tulevaisuudeksi, joka vaikuttaa koko Turun elinkeinoelämään? Kaupungilla täytyy olla yhteinen tahtotila, jos tähän suuntaan halutaan kulkea. Logomo eli vanha VR:n konepajan alue tulee olemaan kulttuuripääkaupunkivuoden päänäyttämö luovan talouden keskuksena. Tarvitaan poliittista tahtoa.

Kesä on tapahtumien aikaa. Viikko ennen juhannusta juhlimme ystäviemme häitä Oulussa, jonka yhteyteen olemme kaavailleet lyhyttä ekskursiota Ylläkselle. Lappi on tullut tutuksi lumisine maisemineen, mutta koskaan en ole tutustunut niihin maisemmiin kesällä. Patikoiminen tunturin huipulle, kuksakahvit, hyttyset, yöttömät yöt, keskiyön aurinko ja tunturipurot kuullostavat eksoottiselta siitä näkökulmasta, että lapissa on käynyt vain talvella. Kuin matkustaisi uuteen maahan, mutta huomaa olevansa lähempänä kuin uskoisikaan?

Touhukasta, mutta rentouttavaa kesää (ja lomaa) sinulle!

Politiikkaa ja turkulaista menestystä

2010-04-21T14:30:00.009+03:00

Viikon kokousputki on taas onnistuneesti takana ja saldona kaupunginvaltuuston, Kiinteistöosakeyhtiö Kupittaan Jäähalli Oy:n sekä ympäristö- ja kaavoituslautakunnan kokoukset. Tämähän käy jo työstä! Valtuustossa merkittävin hyväksytty asia oli Myllysillan tulevaisuuden sinetöinti, jossa valtuusto yksimielisesti päätti purkaa vanhan ja rakennuttaa tilalle upouuden sillan. Saimme tarkat suunnitelmat aikataulun suhteen ja uuden sillan tulisi olla valmis syyskuussa 2011. Toivotaan parasta! Lautakunnassa merkittävin, tai ainakin suurinta into-/inhohimoa herättänyt asia oli Ratsumiehenpuiston uusien kerrostalojen sijoittaminen Uittamolle. Tämä on aiheuttanut runsaasti sekä poliittista vääntöä että asukkaiden vastustusta. Täkeimmät vasta-argumentit asemakaavahankkeelle ovat kalliomaiseman käyttäminen rakentamiseen, talojen sijoittaminen vaaralliseksi katsotulle alueelle sekä virkistysalueen pienentäminen. Tärkeimmät puolesta -argumentit painottavat elinkaariajattelua (mahdollisuus asua ja elää alueella lapsesta vanhukseen muuttamatta asuinaluetta), rakennettavan alueen vaarallisuutta (alue erittäin jyrkkää kalliorinnettä, jossa leikkiminen ei todellakaan ole turvallista), kestävää kehitystä (voimassa olevaa aluetta täydennetään järkevästi, esim. joukkoliikenneyhteydet ovat jo olemassa) sekä palveluiden turvaaminen. Asemakaava läpäisi lautakunnan äänin 8-5 kokoomuksen, sdp:n ja keskustan ollessa kaavan kannalla.

Se sitten siitä päivänpolitiikasta seuraavaan aiheeseen. Politiikassa kylläkin pysyttäydytään ja täytyyhän sitä vähän taas päivitellä graduni etenemistä. Kivasti olen nyt saanut kirjoiteltua ja olen saanut runsaasti vinkkejä mm. kaupunginhallituksen puheenjohtajalta, Aleksi Randellilta, joka on tietysti merkittävässä asemassa Turussa toimiessaan päätoimisena puheenjohtaja kaupunginhallituksessa. Seuraava deadlineni on toukokuun lopussa, jolloin aion tuoda seminaariin jo valmiita osia gradustani. Työn rakenne on selkeästi jo hahmoiteltu, joka helpoittaa huomattavasti kirjoittamista. Kesällä tarkoitukseni on myös päästä haastattelemaan Tampereen pormestaria Timo P. Niemistä. Gradun ja luottamustoimien lisäksi kevättäni tulee vilkastamaan osa-aikatyöt, joita sain vanhasta työpaikastani, vakuutusyhtiö If:stä.

"Vanha" sanonta kuulunee; kun Turulla menee hyvin, turkulaisella jääkiekollakin menee. TPS on noussut käsittämättömän hienosti SM-liigan kultapeleihin. Kuten Suomessa yleensäkin, on hienoa olla suomalainen kun menestystä maailmalla tulee. Nyt voi sanoa, että on hienoa olla turkulainen! En itse niinkään ole ollut kiinnostunut SM-tason pelaamisesta, mutta eiköhän Turkuhallille ensi viikolla tarvitse mennä laulamaan vähän hunajata, hunajata? Hienoa TPS!!

Vuosi ek -vaaleihin

2010-04-17T15:11:00.005+03:00

Kalenteri näyttää huhtikuun loppua, mutta ulos katsoessani taivaalta leijailee epämääräistä räntävesisadetta. Tosin, ollaanhan tässä viimepäivinä saatu nauttia oikein ihanista ja aurinkoisista kevätpäivistä. Olen ilahduttavan monena aamuna herännyt auringonnousun aikaan ja käynyt lenkkeilemässä Ruissalon rentouttavissa maisemissa -kaukana liikenteen melusta ja katupölystä. Bongasin jopa ensimmäiset sinivuokot, se on varma kevään merkki!! Päivät kuluvatkin sitten vinhaa vauhtia gradua kirjoittaessa ja ensi viikon jälkeen myös osa-aika töiden merkeissä.

Eilen olin viettämässä mukavaa iltaa Cup&Pintissä, joka on muuten tosi kiva ja viihtyisä paikka rautatieaseman kupeessa. Ja mitäpä muutakaan siellä aikaa viettämässä kuin ystäväni Saara-Sofian eduskuntavaalikampanjaa ideoimassa. Aivan mahtavaa, että olimme saaneet paikalle vajaa parikymmentä kampanjatiimiläistä!! Tutustuin Saaraan kunnallisvaalien alla vajaa pari vuotta sitten. Mahtava, innokas, asiantunteva, energinen ja rohkea tyyppi!! Saara lähtee mukaan eduskuntavaaliehdokkkaaksi jos ja kun hänet valitaan jäsenäänestyksessä 17:sta varsinaissuomalaisen ehdokkaan joukkoon. Lisää Saarasta voit lukea os. http://saarasofia.fi sekä hänen blogistaan os. http://saarasofia.blogspot.com -Saara on matkalla eduskuntaan!

p.s. toivottavasti pidätte myös uudesta blogini ilmeestä. :)

turku maailman kartalla

2010-03-31T10:19:00.004+03:00

Viimekertaisen blogikirjotteluni jälkeen Turussa on kerrankin tapahtunut vaikka mitä. Tosin, nyt ei voida sanoa päätöksenteon ripeydestä, mutta muuten Turku on kyllä saanut mediahuomiota maailmalla. Myllysillan romahtaminen noteerattiin ainakin naapurimaissamme ja David Backhamin vierailu lääkäriguru Sakari Oravan luona parisen viikkoa sitten herätti megalomaanisen suuren mediasirkuksen, joka monelta tuskin jäi huomaamatta. Viime sunnuntain valitettava Kakolanmäen varastorakennuksen (tuho)poltto sai lehtien lööpit taas kääntymään Turkuun. Turku palaa! -kuten ensi vuoden kulttuuripääkaupunkivuosikin jo kertoo esimerkillään. Joka tapauksessa positiivinen julkisuus on aina ja useimmiten hyvästä ja mikäli Turkuun tulee näiden tapahtumien johdosta turisteja lisää, se on hienoa. Meillä on hieno kaupunki!

Vietin viime viikonlopun naisystävieni kanssa Saksan Bremenissä, joka on minulle viime vuosina käynyt jo melkoisen tutuksi. Perinteenä on nyt muutaman vuoden ajan ollut matkustaa Bremeniin pääsiäisen tienoilla ja niin tapahtui siis tänäkin vuonna. Vanha keski-eurooppalainen viehättävä kaupunki osaa sävähdyttää aina uudelleen. Ilma ei ollut sieltä keväisimmästä päästä, sillä vain 10 asteen lämpötila ja sadekuurot olisimme tietysti mielellämme vaihtaneet viimevuotiseen auringonpaisteeseen ja yli 20 asteen lämpötiloihin. Joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta viikonloppureissu oli oikein onnistunut ja palasin kotiin uupuneena, mutta onnellisena.

Tämän viikon kokousputki on taas vähäksi aikaa ohitse ja maanantain valtuustossa aiheina olivat mm. uuden apulaiskaupunginjohtajan valitseminen erotetun Tero Hirvilammen tilalle, Kupittaa -hankkeen hyväksyminen, hallintosäännön muuttaminen ja pari merkittävää kaavahanketta. Apulaiskaupunginjohtajaksi valittiin lähes yksimielisesti FM, entinen SDP:n puoluesihteeri, Ari Korhonen. Myös vuoden 2009 tilinpäätös sai aikaan keskustelua valtuustoryhmässämme. Julkisuudessa on nyt paljon ollut keskustelua Turun viime vuoden ylijäämäisestä tilinpäätöksestä. Tilinpäätös olisi ollut lähes tuplasti muhkeampi ilman kiinteistöliikelaitoksen investointivarausta (n. 7 milj. euroa), joka suunnattiin Suikkilantien nelikaistaistamishankkeeseen. Lopullinen viivan alle jäävä tulos oli siis +7,2 milj. euroa, joka toisaalta kaupungin 1500 milj. euron vuotuisessa budjetissa on suhteellisen vähän. Suunta on kuitenkin oikea ja Turku sai ensimmäisen kerran neljään vuoteen ylijäämäisen tilinpäätöksen. Sekä naapurikuntien että suurten kaupunkien vertailussa Turku pärjäsi erinomaisesti. Mielenosoittajat ovat vastustaneet ylijäämäisen talouden tekemistä talkoovapaiden ja pakkolomien sekä esim. päiväkotien lopettamisen vastineena. Olen sitä mieltä, että kaupungin tulisi tarjoja talkoovapaita myös tänä vuonna, mutta pakkokeinoihin ei tulisi mennä. Rakenneuudistuksia on sitä vastoin jatkettava edelleen, sillä työtä on sillä saralla runsaasti. Ylijäämästä olen sitä mieltä, että olisi vastuutonta kuluttaa kaikki säästöön jääneet varat, sillä laihat vuodet ovat vielä edessä. Taloudellinen taantuma iski viime vuonna pahiten juuri valtioon, joka velkaantui runsaasti. Kunnat selvisivät viime vuodesta kuitenkin suhteellisen hyvin, juuri valtion kustannuksella. Tulevaisuudessa tilanne tulee luultavasti olemaan toisin.

Eilisessä ympäristö- ja kaavoituslautakunnan kokouksessa kävimme tutustumassa paikan päällä Pulssin laajennushankkeeseen ja saimme paikan päällä kuulla näkemyksiä ja tehdä arvioitamme asemakaavahankkeesta. Pulssi laajentaa toimintaansa siten, että uudisrakennus tulee ehevöittämään Puutarhakadun puoleisen julkisivun, mutta siten, että alueen toiminnot pysyvät ennallaan. Pulssi on turkulainen ja turkulaisen omistuksessa ja sinne on helppo tulla keskustasta vaikka kävellen tai linja-autolla. Keskustan palveluista tulee pitää kiinni. Lisäksi lautakunnan kokouslistalla oli Topinojan kaava, kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma sekä Tuomiokirkkoalueen yleisparannus. Ilahduttavaa oli huomata, että esim. kokoomuksen valtuustoryhmän lausumat mielipiteet kävelyn ja pyöräilyn kehittämishankkeesta olivat saaneet vastakaikua suunnittelutoimistolta. Moni pyörätiehanke oli siirretty kiireysluokkaan 1, joka tarkoittaa siis sitä, että hanke tulee toteutumaan rahoituksen salliessa 5 vuoden sisällä. Pidän tärkeimpinä pyörätien kehittämiskohteina juuri keskustan pyöräteiden kehittämistä yliopistolle asti sekä Humalistonkadun pyörätien rakentamista. Paljon on vielä tehtävänä, mutta suunta on oikea.

Nyt on kuitenkin aika toivotella riemukasta ja rentouttavaa pääsiäistä!

aurinkoinen kevätpäivä

2010-03-09T11:11:00.004+02:00

Kevät on koittanut! Aurinko lämmittää jo mukavasti ja jääpuikot joutuvat antautumaan yhä lämpimämmin porottavalle auringolle. Ensimmäiset linnunlaulut ovat varma merkki kevään saapumisesta ja päiväkin on pidentynyt mukavasti niin, että nouseminen aamu-unisellekin on helpompaa kun ulkona on valoisampaa. Minulle kevät merkitsee harppausta kohti kesää, pirteämpiä päiviä, touhukkuutta, kevätvaatteiden nostamista esille ja kevätsiivousta. Ennen kaikkea kevät merkitsee sitä, että ihmiset ovat yksinkertaisesti iloisempia ja positiivisempia. Kirkkaalta taivaalta porottava kevätaurinko luo ihmisiä ikäänkuin uudelleen, pitkän pimeän talven jälkeen.

Viime viikonloppuna sain kullanarvoisia vieraita nimittäin pari ystävääni Balin vaihtoajaltani tulivat viettämään aurinkoista viikonloppua tänne Turkuun. Olin suunnitellut koko viikonlopuksia mukavaa ohjelmaa, sillä pitihän vieraat tutustuttaa kotikaupunkiini. Perjantaina kävimme illallistamassa kortteliravintola Kertussa ja lauantain kauniin kevätpäivän ohjelmassa olivat niin Aurajoen rantaan, kaupunkikeskustaan kuin uuteen nähtävyyteemme, notkahtaneeseen Myllysiltaankin, tutustuminen. Loppuilta menikin itse tehdystä italialaisesta menyystä nauttiessa ja The Monkeyssä tanssahdellen. Kiitos vielä ihanille vierailleni!

Perjantaina olin kuuntelemassa mielenkiintoista Kauppatori -seminaaria, jossa käytiin läpi koko yleissuunnitelman taustaa, nykyistä tilannetta, kustannuksia sekä aikatauluja. Seminaarin anti oli erittäin hyödyllinen vaikkakin pääasialliseksi keskustelun aiheeksi nousi se, millainen tulevan uuden torin päällysteen materiaali tulee olemaan. Kunnostetaanko nykyinen historiallinen nupukivi uudeksi pinnaksi, tuleeko torin pinta saamaan sekä uusia että vanhoja vivahteita vai uusitaanko koko torin kansi nykyaikaisella uudella ja esteettömyys -periaatteita kunnioittaen. Tulemme varmasti käymään vilkasta keskustelua ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa tästä asiasta. Itse olen modernin ja nykyaikaisen tyylisuunnan kannattaja, jolloin näen torin viihtyisänä, kaikkien kaupunkilaisten kohtaamispaikkana, joka on jo itsessään nähtävyys. Kauppatoria elävöittävät kahvilat, putiikit ja muut tapahtumat. Yliopiston kävelykadun laajentaminen Kauppiaskadulle asti ja Kauppiaskadun muutaminen yksisuuntaiseksi pihakaduksi (sallittu mm. takseille ja toriautoille sekä kaksisuuntaiseksi polkupyöräilijöille) aina uudelle kirjastolle asti. Mahdollisen tulevan Pennisillan paikaksi on suunniteltu Kauppiaskadun päästä joen yli, joten tämä suunnitelma tulisi palvelemaan myös kevyenliikennettä. Kauppatorin arkeologisia kaivauksia päästään toivottavasti aloittamaan jo tämän vuoden puolella.

Viikonlopun aikana notkahtanut vuonna 1975 rakennettu Myllysilta on tällä hetkellä kaupungin kuumin puheenaihe. Eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa kaupunginjohtaja Pukkinen piti tiedotustilaisuuden, jossa tosin ei ollut juurikaan mitään uutta asiaa, jota ei vielä tiedostusvälineistä olisi lukenut. Joka tapauksessa odotamme asiantuntijoiden näkemystä sillan kohtalosta ja loppuviikosta olemme jo huomattavasti viisaampia sen suhteen. Sillan kohtalona on joko sen kunnostaminen tai sen purkaminen ja uuden sillan rakentaminen. Uusi silta kustantaisi varmasti 5-10 miljoonaa ja uusi silta voisi olla valmiina kesällä 2011. Siihen on kuitenkin pitkä aika ja muuttuneet liikennejärjestelyt vaativat kaupungilta, mutta myös siltaa ennen käyttäneiltä pitkiä hermoja ja uuteen tilanteeseen sopeutumista. Mikäli nykyinen silta olisi vielä korjattavissa (siltahan ei ole murtunut mistään kohtaa, ainoastaan "joustanut"), joten mahdollisuudet sen kunnostamiselle ovat edelleen olemassa. Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan lisää tietoa asiasta.

Gradun kirjoitusprosessi on lähtenyt käyntiin hyvin. Viime viikolla käsittelimme ensimmäisessä varsinaisessa seminaarissa kirjallisuuskatsauksia, mutta minä esittelin sekä kirjallisuuskatsauksen että tutkimusuunnitelmani. Tällä hetkellä työ on hyvällä mallillaan ja olenkin mukavasti muutaman kuukauden edellä aikataulussa. Joskus näinkin! Kevään aikana tarkoituksenani on kirjoitella työtä ahkerasti ja tulen viettämään myös kesän graduni parissa. Loppukesästä sen pitäisi näin ollen olla valmis.

Aurinko paistaa ulkona siihen malliin, että taidan hurauttaa tästä Ruissaloon nauttimaan ihanasta päivästä ja reippaasta lenkistä! Suloista kevättä Sinulle!

Helmikuun helmiä

2010-02-19T07:41:00.002+02:00

Talvi alkaa olla jo loppusuoralla ja maaliskuuhun siirymme jo ensi viikon hiihtoloman jälkeen kera lumisten hankien. Maaliskuuhan on jo ensimmäinen virallinen kevätkuukausi, vaikka lumimäärät ovatkin keskimäärin maaliskussa korkeimmillaan. Kevätaurinko alkaa tosin jo nyt lämmittämään ja suorassa auringonpaisteessa jopa tämän talven kauniit jääpuikot alkavat antautumaan. Ensi viikon hiihtolomaa lähden viettämään Suomen tuntureille ja tarkoituksena on niin talviurheilla kuin kirjoittaa graduakin.

Gradusta puheenollen, taisin viime blogikirjoituksessani kirjoitella sen aloittamisesta. Nyt, melkein kuukausi tuon kirjoittelun jälkeen voin sanoa edistyneeni oikein hyvin. Maaliskuun alussa olevaan toiseen graduistuntoon olen valmistellut pakollisen kirjallisuuskatsauksen sekä tutkimussuunnitelmani, jonka deadline olisi vasta toukokuun lopulla. Olen luonut itselleni järjestelmällisesti päivien ohjelman, jolloin pystyn kirjoittamaan työtä mahdollisimman paljon. Maaliskuun alun tapaamisen ja opponoinnin jälkeen tarkoitukseni on alkaa tuottamaan osia gradustani, kappale kappaleelta. Olen innoissani aiheesta ja tutkimuskysymyksenikin on jo tarkentunut; mitkä ovat ne ongelmat, joihin pormestarimallista olisi ratkaisuksi? Ja voidaanko olettaa, että pormestarimalli toisi niihin ratkaisua? Lähemmässä tarkastellussa ovat sekä pormestarimallikaupunki Tampere että selvityksiä pitkälle tehnyt Turku. Jään itsekin mielenkiinnolla odottamaan tuloksia.

Gradusta onkin luontevaa siirtyä kunnallispolitiikan kysymyksiin. Valtuuston kokouksia on tämän vuoden puolella takana nyt kaksi ja lautakunnan kokouksia muistaakseni neljä. Tämän viikon valtuuston kokoukseen sain vieraakseni Turun yliopiston kokoomusopiskelijoita, joiden kanssa seurasimme ryhmäkokousta sekä teimme tutustumiskierroksen kaupungintaloon valtuuston puheenjohtaja, Jukka Mikkolan, johdolla. Valtuuston kokousten esityslistat ovat tähän mennessä olleet varsin niukkoja, mutta kevään kokouksiin on tulossa vielä mm. merkittäviä asemakaavahankkeita sekä mielenkiintoinen esitys Kupittaan jäähallin muuttamisesta palloiluhalliksi. Istun Kiinteistöosakeyhtiö Kupittaan Jäähalli Oy:n hallituksessa ja siellä Pukkisen esitys ei ole saanut järin kovaa kannatusta. Tästä tulemme keskustelemaan valtuustossa varmasti vilkkaasti. Ympäristö-ja kaavoituslautakunnan kevään työjärjestyksestä merkittävin tulee olemaan varmasti Satava-Kakskerran osayleiskaava, josta tulllaan keskustelemaan paljon. Gradun kirjoittamisen ohella en ole pystynyt olemaan miettimättä Turun valtuuston tilaa ja keskustelua valtuustosta ylimpänä päättävänä toimielimenä. Samaa keskustelua on käyty monessa muussakin kunnassa. Kysymystä valtuuston asemasta ei voi tarkastella ottamatta taustaksi ajankohtaiseksi tullutta keskustelua politiikan ja hallinnon välisestä suhteesta. Virkamieskunnan aseman merkitys on kasvanut, vaikka ylimmän päätösvallan pitäisi ainakin muodollisesti olla valtuustolla. Näin kriittisesti ajateltuna välillä tuntuu, että olemme toimielimenä jo ennalta päätettyjen asioiden legitimoija (oikeuttaja). Tämä ei ole kuntademokratian kannalta oikea kehityssuunta, jossa vaaleilla valitut valtuutetut ovat vastuullisia kuntalaisille.

Politiikan kiemuroista suunnan ajatukseni kuitenkin jo ensi viikkoon. Reipasta hiihtolomaa kaikille sitä viettäville! Päivät pitenevät ja aurinko lämmittää enemmän päivä päivältä. Kevät voittaa talven.

Maisteriksi vielä jonain päivänä

2010-01-23T18:03:00.004+02:00

Ihanaa, viimeinen virallinen tenttini yliopistomaailmassa on viimeinkin ohitse! Viimeiset kolme viikkoa ovatkin sujuneet ahkerasti tenttiin lukiessa, välillä paremmissa, välillä huonommissa merkeissä. Tentti meni mielestäni kuitenkin ihan hyvin ottaen huomioon pikaisen paluuni arkeen täällä Suomessa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja koko kevääni meneekin paljolti gradun kirjoittamisen merkeissä. Ensimmäinen graduistuntoni oli tämän viikon torstaina, mutta alkuun pääsemme virallisesti vasta ensi viikolla. Olen niin kunnianhimoinen sen kanssa, että korkea tavoitteni olisi saada työ ja siihen kuuluvat oheiskirjoitelmat (kirjallisuuskatsaus, tutkimussuunnitelma ja harjoitusaine) hyvään malliin kesään mennessä. Hyvin epärealistinen mahdollisuus olisi valmistua kesäksi. Kaikki on mahdollista, se riippuu vain sinusta itsestäsi. Kevään olen kokonaan uhrannut sekä gradulle että luottamustoimille. Graduni etenee, ellei nyt sitten maailmaa mullistavia uutisia ilmene työrintamalla. Joka tapauksessa graduni ympäripyöreä aiheeni on kunnalliset johtamisjärjestelmät, lähinnä juuri pormestari- ja kunnanjohtajamallit. Haluan tarkastella ainakin Turkua ja Tamperetta, joissa Tampereesta pormestarimalli on ensimmäisenä kaupunkina Suomessa ottanut käyttöön pormestarimallin. Turussa mallia on tutkittu, mutta toistaiseksi hanke ei ole edennyt mihinkään. Varsinainen tutkimusongelmani ja -metodi tarkentuvat varmasti lähiviikkojen kuluessa. Jonain päivänä en pidä ollenkaan mahdottomana, että voisin saada valtiotieteiden maisterin paperit kesällä, mutta jonakin toisena päivänä se tuntuu kertakaikkisen mahdottomalta. Kesäkuussa olen siis viisaampi.

Toinen tärkeä asia, joka tulevaisuuttani ohjaa, on päätös eduskuntavaaleihin lähtemisestä. Viime kirjoituksessani tästä jo mainitsin, mutta silloin en halunnut sitä vielä sen enempää avata. Olen joka tapauksessa päättänyt, etten lähde ensi vuonna mukaan ehdokkaaksi vaaleihin. Päivä päivältä minusta on alkanut tuntua, että politikointi tulee olemaan vain harrastukseni ja omat tämänhetkiset tavoitteet ovat ehkä ihan jossain muualla. Tiedän, että moni on varmasti ollut varma, että lähtisin ehdolle, joka olisi ikään kuin luonnollinen jatkuvuus kunnallisvaaliehdokkuudestani. Olen kuitenkin päättänyt kerätä niin elämän- kuin työkokemustakin ja vuoden 2015 eduskuntavaaleissakin olen vasta 29-vuotias, joten todelliset mahdollisuuteni läpipääsyyn saattaisivat olla silloin paljon realistisemmat. Jos lähden ehdolle niin haluan lähteä sitä täydestä 100%:n halusta, mutta tällä hetkellä en voi sanoa haluavani kansanedustajan työtä. Olen nähnyt sitä niin läheltä ja työ on erittäin vaativaa, raskasta ja joustavuutta vaativaa. Onhan kansanedustajan työ hyvin arvostettua työtä, vaikka media viimeaikoina onkin saanut verhottua koko Suomen poliittisen järjestelmän mustan verhon alle kaikkine kohuineen. Muutaman vuoden päästä olen hurjan paljon viisaampi. Elämä on jatkuvia päätöksiä, jotka välillä ovat helppoja ja välillä niin tuskallisen vaikeita.

Tänään juuri totesin Turun lumisissa maisemissa lenkkeillessä, kuinka arvokas jokainen päivä on. On niin monta tapaa elää tätä elämää, mutta luulen, että olen ymmärtänyt jotain erittäin tärkeää. Elämää se vain on!

Arkinen aherrus on palannut

2010-01-13T15:20:00.003+02:00

Sitä on taas parisen viikkoa aikaa kun viimeksi olen tänne uutta tekstiä kirjoitellut. Uusi vuosi onkin lähtenyt käyntiin ihan hyvin ja nyt edetään jo tammikuun puolta väliä. Hyvässä ja huonossa. Hyvää on se, että päivät pitenevät kevättä kohti mentäessä ja huonoa on se, että tuntuu, että aika vaan rientää, mutta mitään ei saa aikaiseksi. Itse asiassa en tiedä kuinka olen tässä suhteessa niin itsekriittinen, sillä olenhan minä tänä vuonna saanut aikaiseksi jo vaikka mitä. Viimeiseen viralliseen tenttiin olen saanut ihan kivasti luettua, graduseminaarin ilmoittautumislomakkeen olen palauttanut ja ensimmäiset kokouksetkin ja luennot ovat jo istuttu. Ehkä se johtuu siitä, että monta asiaa on saanut aloitettua, mutta yhdestäkään ei ole vielä saanut tuloksia. Ei auta muu kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin.

Eilen kokoustimme ensimmäistä kertaa tänä vuonna ympäristö- ja kaavoituslautakunnan sekä erittäin pitkän esityslistan kanssa. Minulle kokous oli samalla ensimmäinen moneen kuukauteen ja oli taas mukava päästä tuttujen kanssa saman pöydän ääreen. Kokous alkoi kuitenkin hiljaisella hetkellä sillä, valitettavasti tässä vuodenvaihteen tienoilla eräs lautakunnan pitkäaikaisista, asiantuntevista ja pidetystä jäsenistämme oli menehtynyt äkillisesti. Elämän täytyy kuitenkin jatkua ja eteenpäin on mentävä. Samaten kokoonnuimme eilen Kiinteistöosakeyhtiö Kupittaan Jäähalli Oy:n kanssa, jossa keskustelimme hedelmällisesti mm. hallituksen näkökannasta Kupittaan jäähallin muuttamisesta palloiluhalliksi. Tulemme antamaan kannanottomme tästä mahdollisimman pian. Valtuusto kokoontuu ensimmäistä kertaa tänä vuonna vasta tammikuun viimeisenä maanantaina.

Olen tässä jo jonkun aikaa miettinyt myös tulevia eduskuntavaaleja, jotka pidetään siis jo ensi vuonna, 2011. Asiaa täytyy miettiä kovin monelta kannalta ja olenkin siitä jo muutamien ihmisten kanssa keskustellut. Päätöksen tekemiseen tarvitaan paljon pitkän tähtäimen suunnittelua ja harkintaa, siitä haluanko todella tehdä kansanedustajan työtä. En kuitenkaan halua spekuloida sitä vielä tässä kohtaa sen enempää.

Olen nyt parina iltana käynyt lenkkeilemässä Turun Aurajoen varrella ja todennut, että voiko sen kauniimpaa maisemaa Turusta löytyä. Upeasti valkoisesti kuorruttuneet puunoksat, tunnelmalliset valot ja luminen maa saavat lenkkeilijänkin hyvälle tuulelle. Suosittelenkin kaikille reippailemaan ja kuntoilemaan erittyisesti nyt Aurajoen rannoilla ja ihastelelemaan maisemia. Raikas ulkoilmalenkki saa kiireen ja painavat asiat hetkeksi unohtumaan. Pienet asiat tekevät ihmeitä!

Oi, kaunis Suomen maa!

2009-12-28T14:07:00.002+02:00

Kyllä sitä oli hymy herkässä lentokoneessa matkalla Pariisista kohti lumista Helsinkiä viime tiistaina 22.12. Auringon noustessa taivaanrannasta ja tunnelmallisten joululaulujen soidessa kuulokkeissa alkoi ihan oikeasti tuntua siltä, että alamme kohta olemaan kotona kauniissa kotimaassa. Oli jotenkin satumainen ja samalla epätodellinen tunnelma. Pikkuruisissa kesäkengissä ja -hepenissä saavuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle, jonne vastaan olivat saapuneet Marko ja pikkusiskoni Maria kera valkoisen ja kylmän lumen. Eihän sitä valkoista kotiinpaluuta ja joulua oltukaan toivottu kuin koko pitkä kuuma syksy. Voi sitä tunnetta kuin sai vetää raikasta ja puhdasta ilmaa keuhkot täyteen! Seuraavaksi olikin sitten edessä kaksi työntäyteistä päivää ennen jouluaatton hiljentymistä ja rauhottumista. Päivien ohjelmassa olivat lähinnä joulutervehdykset, glögittelyt sekä tuttujen tapaamista. Rakkaita nähdessä minusta tuntui jo pienen hetken siltä, että olenko poissa ollutkaan... Jouluaaton vietimme perheen ja lähimpien sukulaisten kesken herkuista, tunnelmasta ja lahjoista nauttiessa. Kummasti sitä parissa päivässä näihin pakkaskeleihinkin on jo tottunut.

Jouluaattona Kanervakujalla

Onni -kissammekin on joulutunnelmissa

Perinteisen tapamme mukaan suunnistimme uuden vuoden viettoon Ylläkselle ystäväpariskuntamme, Elinan ja Hannun kanssa. Viikon ohjelmassa on mm. kuntoilua murtsikkahiihdon parissa, takkatulen ääressä rentoutumista, lukemista, moottorikelkkailua sekä laskettelua (mikäli vilukissana tarkenen rinteeseen lähteä). Itse asiassa kirjoittelen tätä blogitekstiä Tornionjokilaaksosta suoraan auton kyydistä kohti Yllästä. Matkaa takana 11 tuntia, sillä mukana on perustavaroiden lisäksi pari moottorikelkkaa kärryineen, mutta tämä matkahan taittuu jo totuttuun tapaan varsin "kepeästi" ja rutiinilla. Onhan tämä nyt jo neljäs kerta kun matkaamme pohjoiseen vuoden vaihdetta juhlistamaan. Lunta on puolen metriä ja pakkanen paukkuu vajaassa -20 asteessa. Poroja vilisee ohitsemme. Suomen jylhää ja taianomaista Lappia ei yksinkertaisesti voita mikään.

Ikävä Balille on vain kaukainen ajatus siellä jossain, sillä nyt on aika nauttia Suomen talvesta! Eivät edes lämpöä ja paratiisia huokuvat Facebook -statukset saa minua vaihtamaan tätä hetkeä mihinkään muuhun.

Talven ensimmäiset glögit ja piparit jäähyväistunnelmissa

2009-12-19T08:49:00.003+02:00

Kuten tuttu sanonta kuuluu; kaikki hyvä loppuu aikanaan. Onneksi toiset hyvät taas alkavat, nimittäin paluu Suomeen aloittaa taas uuden sivun elämässäni. Paluu oikeaan arkeen, luottamustoimet kokouksineen ja gradun kirjoittaminen ovat alkuvuoden projekteja ja uuden vuoden tuulia, joihin on kuitenkin pakko jo suunnata pienoisia ajatuksia. Totta on kuitenkin se, että niitä ennen hiljennytään joulun aikaan ja nautitaan yhdessäolosta perheen ja rakkaiden kanssa.

Kuten olen jo aikaisemmin monesti maininnut ja sitä kovasti harmitellutkin, että täällä Balilla joulun tunnelmaan on kovin vaikea virittäytyä. Tähän tuli kuitenkin muutos eilen, sillä sain kupillisen höyryävän kuumaa ja herkullista glögiä sekä aidolla voilla leivottuja pipareita. Voi sitä tunnetta kun sain glögimukini eteeni -tuoksuahan oli pakko nuuhkia ja se nimenomaan toi ihania muistoja edellisestä joulusta ja talvesta. Keskustelimme kynttilöiden ja vanhanajan joululaulujen kera lapsuus- ja aikuisajan joulumuistoista ja jopa hetken melkein unohdin, että olemme +27 asteen kuumuudessa kaukana Suomen pakkaskeleistä ja lumisateesta. Kuulemma olette saaneet nauttia kirpsakoista pakkasista jo reilun viikon ajan. Säätiedotuksen mukaan tiistain kotiinpaluupäiväksi on luvattu mukavaa pikkupakkasta ja auringonpaistetta. Mikä ihana kotiinpaluu!

Kuta beachilla viimeistä kertaa

Palaan kuitenkin vielä viimeiseen viikkoon täällä Balilla. Alkuviikosta suoritimme lopputenttimme ja palautimme viimeisetkin kotitehtävät yliopistolle. Keskiviikkona kävimme yliopistolla vielä noutamassa todistuksemme ja osallistumassa yliopiston järjestämään loppuseremoniaan. Tiistain jäähyväisjuhlat olivat tosin verottaneet väkeä sen verran, että harmillisen moni oli jäänyt tulematta tilaisuuteen. Mikäli olisimme tienneet jo kesällä lentoja varatessamme, että opinnot loppuvat jo muutamaa päivää ennen etukäteen annettua tietoa, olisimme luultavasti Suomessa jo tänä viikonloppuna. Viimeiset päivät ovat kuluneet pakollisia asioita hoitaessa, kulttielokuvia katsellessa, matkatavaroita pakatessa ja rannalla loikoillessa. Tänään illalla menemme vielä läksiäisillalliselle syömään kunnon pihvit ja juomaan jätti-isot margaritat Rumours -ravintolaan Seminyakiin. Huomenna aamupäivällä lennämme Mallan kanssa Bangkokiin vaajaaksi pariksi päiväksi ja Bali jää taakse. En ole ollenkaan varma, että tulen tälle saarelle enää uudestaan. Maailmassa on niin paljon näkemättömiä ja kokemattomia paikkoja, joten luultavasti käyn jossain uudessa paikassa ennemmin kuin tulen tänne uudestaan. Bali on todellakin näkemisen arvoinen saari maailmassa, mutta uudet määränpäät odottavat minua. Helppohan tässä on sanoa nyt kun ikävä Suomeen on suurempi kuin kaipaus Balille, mutta alkuhuuman laskeutuessa tulemme varmasti tiettyinä aikoina kaipaamaan takaisin tännekin. Onneksi blogitekstit, tuhannet kuvat, ystävät ja kaverit kultaavat muistot.

Viimeinen yhteiskuva

Singapore Jakartan vastakohtana

2009-12-12T10:23:00.003+02:00

Terveisiä pilvien yläpuolelta, kilometrien korkeudesta! Kirjoittelen blogiani vaihteeksi vähän eksoottisemmista maisemista, nimittäin jostain Malesian ja Indonesian ilmatilojen rajamaastosta. Ja tämä on vieläpä oiva tapa viettää luppoaikaa, jota koneessa aina riittää, vaikka lento kestääkin vain vaivaiset 2,5 tuntia. Tänään aamupäivällä lentomme laskeutuu viimeistä kertaa Balin saarelle. Seuraavaksi lennämmekin Mallan kanssa Bangkokiin, jossa vietämme vielä 1,5 päivää ennen lentoamme takaisin Suomeen. Pian onkin sitten loppuyhteenvetojen aika, mutta sitä ennen vietämme Balilla vielä viikon päivät.

Viimeinen vajaa viikko onkin mennyt nopeasti reissatessa Jakartassa ja Singaporessa. Tiistaina lensimme Jakartaan, jossa jouduimme (todellakin jouduimme) viettämään yhden ylimääräisen päivän, koska Suomen itsenäisyyspäivän vastaanottopäivää oli viimetipassa muutettu päivää myöhemmäksi. Ensikosketus Jakartaan oli karu eikä se juuri herättänyt muita kuin epämiellyttäviä tunteita. Likaisuus, ruuhkaisuus ja ankeus iskivät silmääni heti. Harvemmin tosin kuuleekaan, että kukaan lähtisi lomalle Jakartan miljoonakaupunkiin. Juttelin lentokoneessa paikallisen pariskunnan kanssa, joilta sain vinkkejä kaupunkiin, joita emme tosin sitten tarvinneetkaan. Kuulimme, että keskiviikkona kaupungissa järjestettäisiin kaikkiaan vajaa kymmenen mielenosoitusta, lähinnä anti-korruptiota vastaan. Lehdet olivat spekuloineen mahdollisista väkivaltaisuuksista. Hotellimme oli paikallisen tason mukaan 4-tähden hotelli, mutta mielestämme hotelli oli ennemminkin nähnyt parhaat päivänsä parikymmentä vuotta sitten. Emme juuri halunneet poistua hotellista, koska hotellin ympäristö ei ollut kovin houkutteleva rähjäisine rakennuksineen ja tuijottavine ihmisineen. Liikenneruuhkatkin olivat täysin kaaosmaisia. Seuraavana päivänä oli operaatio "passin uusiminen", sillä Janican passi oli vahingoittunut ja vaarana on, että maasta pois tai toiseen maahaan ei pääse, jos tulliviranomaiset ovat erityisen tarkkoja. Huomasin muuten itsekin, että passin etusivun liitoskohta alkaa olla aika hauras, joten taidankin hankkia uuden passin vanhan tilalle mahdollisimman pian Suomeen saavuttuani. Muuten passin uusiminen/katoamisasiat voi hoitaa paikallisen maan Suomen suurlähetystössä. Mikäli voimassaoleva passisi menee rikki valmistusvirheen takia, on siitä mahdollisuus hakea korvausta passin valmistajalta. Illalla olivatkin vuorossa Suomen itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto, jonne olimme laittautuneet ja pukeutuneet juhlavasti. Paikan päällä oli lähes 300 ihmistä ja saimme nauttia idonruoan lisäksi suomalaisistakin herkuista kuten lihapullista, juustoista, uunikirjolohesta ja mustikkapiirakasta. Kunniavieraaksi, kuten olimme jo vähän etukäteen veikkaileet, oli saapunut presidentti ja Nobel -palkittu Martti Ahtisaari. Juhlissa oli paljon kansainvälisiä kutsuvieraita ja oli kunnia olla näinkin harvinaislaatuisessa tilaisuudessa.

Juhlahumussa 9.12.2009

Jakartasta olikin sitten mukava jatkaa matkaa kohti Singaporea. Olimme tutustuneet kaupunkiin jonkin verran ennen reissua, mutta kuinkas ollakaan, 1,5 päivää kohteessa tuntui auttamattomasti aivan liian lyhyeltä ajalta. Löysimme hyvätasoisen hostellin Little India -alueelta, joka sijaitsi kävelymatkan päässä keskusta-alueesta. Vaikka Singapore on varsin pieni valtio ja kaupunki, tekemistä riittää runsaasti, varsinkin kaupungin kymmenissä ostoskeskuksista. Ja onhan shoppailu kaiken lisäksi singaporelaisten kansallishuvia! Sillä aikaa kun suomalainen perhe viettää yhteistä aikaansa harrastaen, oleskellen tai matkustellen, singaporelainen perhe lähtee ostoksille. Tähän "huviin" kaupunki tosiaan tarjoaa oivat mahdollisuudet ja vietimmepä itsekin eilen yhteensä 8 tuntia eri shopping centereissä. Mukaan tosin ei tarttunut kuin yhdet suloiset ballerinat, joten rahaa säästyi kivasti. Tällä hetkellä mielessä ei ole kuin Suomen pakkaskelit (ihanaa, että eteläänkin saatiin vihdoin pakkasta!) ja lämpimät talvivaatteet. Taidankin käydä heti Suomeen päästyäni tarkastamassa kauppojen alennusmyynnit, joskos sieltä tekisi vielä hyviä löytöjä syksyn ja talven vaatesadosta.. Joka tapauksessa Singapore oli näkemisen ja kokemisen arvoinen kaupunki, vaikka aika siellä jäikin aika vaatimattomaksi.

Ennen maanantain ja tiistain tenttikoitoksia, edessä onkin lukemisen ja opiskelun täyteinen viikonloppu. Keskiviikkona yliopistolla järjestetään lopetusseremonia, jonka jälkeen meillä jää Mallan kanssa vielä muutama päivä nauttia auringosta, merestä ja lämmöstä, ennen kotimatkan alkua. Tulee varmasti olemaan haikeaa jättää taakseen tämä osaa elämää ja kaikki upeat ystävät, joita tämän seikkailun aikana olen saanut. Tällä hetkellä kaipuuni takaisin Suomeen voittaa kyllä Balin kaipuun mennen tullen. Katsotaan asiaa uudestaan sitten Suomessa.

Gili Islands, rafting ja suunnaton ikävä

2009-12-05T08:49:00.003+02:00

Taas on yksi viikko vierähtänyt niin ripeästi, ettei itse meinaa kyydissä edes pysyä. Se tarkoittaa kirjaimellisesti siis sitä, että enää reilu 2 viikkoa kun palaan takaisin Suomeen. En tiedä oletteko yhtä innoissani kuin minä, mutta lasken jo päiviä! Ja nyt entistä enemmän, sillä Marko lähti Balilta kohti koti-Suomeen eilen, joten ollut vähän haikeissa tunnelmissa senkin takia. Onneksi saimme viettää ihanan kuukauden täällä yhdessä ja koimme ja näimme valtavasti kaikkea kaunista. Nyt sitä yhteistä aikaa arvostaa ihan eri tavalla kun toinen ei olekaan tässä vieressä. Yhteisillä muistoilla menen päivä kerrallaan.

Palaanpa kuitenkin vielä tämän viikon aktiviteetteihin. Alkuviikosta kiiruhdimme Gili saarille, joilla vietimme 2,5 kuukautta sitten tyttöjen kanssa vajaan viikon. Tunsin siis jo paikkoja ja saarta hyvin. Aurinkoinen venematka speed boatin kannella sai minilomamme alkamaan hyvin. Gili Trawangille päästyämme majoitumme kauniiseen ja juuri valmistuneeseen Villa Ungguliin, joka sijaitsee rauhallisella pohjoispuolella. Vähän toisenlaisessa majoituksessa vietimme tyttöjen kanssa viimeksi. Nyt suihkusta tuli makeaa vettä meriveden sijasta ja ilmastointi viilensi oloa mukava ja runsaat aamupalat veivät kielen mennessään. Marko ihastui paikkaan jo heti alussa jo pelkästään sen takia, että saarella ei ole ainuttakaan moottorikäyttöistä kulkuneuvoa vaan kulkeminen tapahtuu joko kävellen, polkupyörällä tai hevostakseilla. Koska viettäisimme Gileillä vain pari päivää, täytyi kaikki aika käyttää tehokkaasti, vaikka saaren ilmapiiri onkin rennon leppoisa. Kenelläkään ei ole kiire minnekään, joten ei siis meilläkään. Tutustuimme suojelun kohteena oleviin kilpikonniin, joita kasvatetaan akvaarioissa aina vuoden ikäiseksi asti, jonka jälkeen ne vapautetaan juhlallisesti mereen jatkamaan elämää siellä. Näitä näimme myös snorklausretkellämme kirkkaan väristen kalojen ja merikäärmeen lisäksi. Kilpikonnatkin taitavat olla uhanalaisia vain sen takia, että niitä saalistetaan vain niiden kauniin kilven takia, joista sitten tehdään koruja yms., joita turistit ostavat. Jos ei olisi kysyntää, ei olisi myöskään niiden tarjontaa. Vastuunalainen turismi siis kunniaan! Olikin ilahduttavaa nähdä varsin paljon kylttejä, joissa neuvottiin eri tavoin olemaan vastuullinen turisti. Vieläkun sanat johtaisivat tekoihin!

Kahden päivän Gili -reissuun sisältyi niin Gili T:n ympäri kiertäminen hevostaksilla, mahtavan ja romanttisen auringonlaskun ihailua kuin puoli päivää kestävä snorklausretkikin kolmen eri saaren lähistöllä. Kerrankin tuntui siltä, kuin olisi oikeasti lomalla jossain ja jos joskus matkustatte Balille, käykää ehdottomasti Gili saarilla. Niitä voi jo alkaa kutsua paratiisisaariksi moottorikäyttöisten ajoneuvojen puuttuessa ja yksinäisiä valkohiekkaisia rantoja tallustaessa. Vielä kun täysikuu osui kohdallemme ja tuhansien tähtien välkettä rannalla ihailessamme, oli vaikea kuvitella olevansa jossain kauniimmassa paikassa tällä maapallolla.

Gilien hiljaisuudesta olikin sitten aika siirtyä takaisin extremen pariin, sillä torstaina oli vuorossa raftingia eli koskenlaskua vehreissä ja sademetsämäisissä maisemissa lähellä Ubudin aluetta. Koko lysti kustansi yhdeltä hengeltä vaivaiset 25 US dollaria sisältäen vajaan 2 tunnin koskenlaskun varusteineen, menopaluukuljetuksen ja lounaan. Kuinkahan sitä seikkailua oikein selittäisi sellaiselle, joka ei ole koskaan kokeillut raftingiä. Siitä saa tehtyä todellista extremeä jos oikeasti sellaista haluaa. Toinen vaihtoehto on antaa virran viedä mukanaan ja nauttia "leppoisasta" menosta. Meidän tiimiimme kuuluivat Marko, minä, Annika ja Jaakko ja menosta ja meiningistä ei taatusti ollut puutetta! Poskilihakset kipeinä nauramisesta ja hekottamisesta pulahdimme välillä uimaan vesiputouksilla. Joen ympäristö vehreydellään sai haukkomaan henkeä, saatikka vauhdikkaat putokset, joissa olikin sitten kiinni pitelemistä ettei lentänyt laidan yli. Pääsimmepä muutaman kerran myös vesisotaan korealaisten kanssa muiden huutaessa SPLASH SPLASH! Eipä ole pitkään aikaan tullut naurettua niin paljon kuin tuon päivän aikana!

Vaikka torstai olikin huippuhauska päivä, karu totuus oli edessä. Markon kuukauden loma täällä olisi lopussa ja olisi hyvästien aika, mutta vain vähäksi aikaa. En uskonut, että toisen lähteminen tuntuu oikeasti vielä tässä vaiheessa näin pahalta. Se on jopa pahempaa kuin silloin Suomesta pois lähtiessäni. Uskon kuitenkin, että parin päivän päästä suru muuttuu onneksi kun päivät rakkaiden näkemiseen vähenevät. Vielä olisi muutama hotelliyö Seminyakissa edessä ennen Jakartaan ja Singaporeen lähtöä. Nyt onkin sitten hyvä kerätä ja koota ajatuksia vaihdon suhteen ja keskittyä koulutöihin, jotka ovat tässä parin viikon aikana jääneet vähän retuperälle. Nyt ryhdistäydyn, kun siihen on kerran aikaa!

Road trip ja extremeä

2009-11-29T06:49:00.004+02:00

Kolmen viikon päästä jätämme jumalten saaren, Balin, taaksemme ja lennämme kohti kotia. Välipysäkkinä ennen Helsinkiä toimii kuitenkin vielä Bangkok, jossa vietämme yhden yön ja teemme viimehetken joululahja- ja tuliaishankinnat. Moni varmasti vaihtaisi paikkoja kanssani, mutta olen sitä mieltä, että on ihanaa tulla kotiin pitkästä aikaa. Suomen loskakeleissä voin sitten muistella tätä ihanaa ja unohtumatonta syksyä. Kuten eräs ystäväni sanoi, tästä reissusta ammentaa voimia vielä pitkälle.

Yksi viikko alkaa olla taas lopuillaan ja Suomessa vilkkain ja perinteisin pikkujouluviikonloppu on nyt juhlittu. Kirjoittelin eilen joulukortteja, mutta myönnettävä on, ettei joulun tuntua täällä saa aikaiseksi, vaikka kuinka yrittäisi. Viimeiset päivät Suomessa ennen jouluaaton hiljentymistä ovat työn ja tekemisen täyteisiä. Silloin tankataan koko syksyn glögi- ja piparimenetykset takaisin ja käydään viemässä jouluterveisiä tuttaville. Voin myöntää, etten ole koskaan odottanut joulua yhtä paljon kuin tänä vuonna.

Vaikka viikot alkavat käymään Balilla vähiin, tekeminen ei silti lopu. Ja vaikka kunnianhimoinen to do in Bali -listani alkaa kieltämättä olla loppumaisillaan, vielä olemme menossa ainakin Gili saarille ja koskenlaskuun. Tämän viikon puolivälissä vuokrasimme auton ja lähdimme isolla porukalla kohti keski-Balia ja upeita vesiputoksia. Automatka jatkui kohti Balin pohjoisrannikkoa ja Lovinan kylää, joka oli hiljentunut low seasoniin. Rankan autoreissun lopputuloksena kuitenkin roppakaupalla hienoja maisemia!

Gitgit waterfalls

Roadtrippiläiset

Virallisesti syntymäpäiväni on vasta ensi viikon keskiviikkona, 2.12, mutta päätimme jo etukäteen, että juhlistamme synttäreitäni perjantaina 27.11. Olin antanut Markolle ja tytöille vapaat kädet päivän ohjelman tekemiseksi, joten en yhtään osannut arvata mitä tuleman pitäisi. Aamuni alkoi runsaalla ja ylellisellä aamiaisella, jonka jälkeen pian jo istuimme autossa kohti tuntematonta. Mitäpä muuta sitä tällaiselle hurjapäälle olisikaan voinut keksiä ja kehittää kuin parasailingia! Muutaman minuutin päästä sydän sykkien ja adrenaliini elimistössäni jylläten leijailin taivaalla 70-80 metrin korkeudessa! Kerrassaan mahtava kokemus! Päivääni kuului lisäksi suklaakakkua, mansikkamargaritoja, kuohuviiniä ja pedikyyriä. Kyllä ne yllätykset vaan ovat niin kivoja, ei siitä pääse mihinkään!

"Ilmojen halki käy lentäjän tie"

Sairaalareissu ja kaipaus Suomeen

2009-11-22T15:15:00.003+02:00

Viimekertaisesta blogikirjoituksestani alkaakin olla kulunut jo lähes viikko. Viimeinen viikko on sujunut niin ripeästi Markon ja Mikon (Mallan poikaystävä)ollessa täällä, joten en vain yksinkertaisesti ole kerennyt koneelle, vaikka kertomisen aiheita on sitäkin enemmän.

Tällä hetkellä olo alkaa olla jo paranemaan päin, vaikkakin vielä heikottaa aika paljon eikä ruokahalu ole vieläkään palautunut. Ihmettelette varmasti minkä taudin kourissa olen viettänyt koko viikonlopun. Perjantain ja lauantain välisenä yönä jouduin lähtemään ambulanssilla sairaalaan (australialainen tasokas yksityinen BIMC sairaala, jossa palvelu oli ensiluokkaista) vakavan nestevajauksen ja lievän ruokamyrkytyksen takia. Mikään ei pysynyt sisälläni, ei edes vesi, sillä elimistöstäni oli lähtenyt arvokkaita suoloja ja kivennäisaineita kovan hikoilemisen takia. Vaikka olinkin mielestäni juonut varsin paljon vettä, se ei yksistään riitä. Näissä kuumuuksissa pitäisi huolehtia myös riittävästi suolojen saannista mm. juomalla isotonisia nesteitä. Nyt niitä on tullut sitten juotua sitäkin enemmän. Heti ambulanssissa minulle alettiin antaa suolaliuosta suoraan suoneen, jota sitten sainkin yhteensä 8 pussia, eli 4 litraa. Kieltämättä nestevajaus oli ollut melkoinen. Vietin sairaalassa tiputuksessa yhteensä 12 tuntia, jonka jälkeen pääsin lähtemään takaisin kotiin kera suuren kasan lääkkeitä ja muhkean laskun kera. No, onhan sitten ainakin aikaa täytellä vakuutusyhtiön korvaushakemuksia. Lisäksi minulla todetiin lievä ruokamyrkytys, johon sain erittäin voimakasta lääkettä, jolla infektion pitäisi mennä ohi vajaassa viikossa. Marko ja Malla olivat suurena apuna koko ajan ja ilman Markoa olisin pyörtyessäni luultavasti kolauttanut päänikin ja vammat olisivat voineet olla huomattavasti vakavemmat. Toivottavasti tämä oli viimeinen kerta kun joudun kääntymään sairaalan puoleen.

Nyt kuitenkin miellyttävämpiin aiheisiin. Tämä viikko sujui tosiaan mukavissa merkeissä ja tekemistä riitti yllin kyllin arkiviikon jokaisena päivänä. Koulusta pidimme vapaata sallitusti ja suunnitellusti. Tuntuu, että kerkesimme touhuamaan enemmän kuin kuukauden aikana Balilla yhteensä. Maanantaina vierailimme miesten kanssa Uluwatu -temppelillä, jossa olimme Mallan kanssa käyneet jo aikaisemmin. Temppelikierroksen ja huikeiden maisemien jälkeen lähdimme viettämään loppupäivää Dreamlandin rannalle, jossa yksi ja toinen pääsi pyörähtämään voimakkaana vellovissa aalloissa. Tiistain aikana kiertelimme kaupoissa ja illalla pidimme nelistään allasjuhlat ja keskiviikkona pariskunnilla olikin aikaa viettää omaa yhteistä aikaa. Torstaiksi olimme varanneet jahtiristeilyn Nusa Lembonganin saarelle, joka sijaitsee n. 2 tunnin merimatkan päästä Balin pääsatamasta. Siellä tukikohtanamme toimi päivän ajan paikallinen resort, jonka ohjelmaan kuului mm. snorklausretki,banaaniveneajelua,
kyläkierros sekä puolisukellusvene, jonka kyydistä olisi ollut mahdollista tutkailla merenalaista elämää. Osallistuimme koko porukalla snorklaukseen, mutta vain minä ja Malla "uskaltauduimme" banaaniveneen kyytiin. Todellisuudessa miesten mielestä vene ei kulkenut tarpeeksi kovaa vauhtia ja he päättivät jäädä rannalle. Lounastimme maukkaan BBQ buffetin saarella ja olimme takaisin Balilla auringonlaskun aikaan. Päivä huipentui vielä rentouttavaan hoitoon Cozy -kauneushoitolassa, jossa mieltä sekä kehoa tuli taas hoidettua yllin kyllin ja vieläpä huokeaan hintaan. Perjantainen
päivä täyttyi surffauksesta, vaikka aallot olivatkin mielestäni varsin suuret näin aloittelijan näkökulmasta. No, tulipahan miestenkin sitten kokeiltua sitä ja nautittua lounas Balin Hard Rock Cafeessa, jonka ruokaan ei kyllä koskaan joudu pettymään.

Uusi viikko on taas alkamassa ja Mikkokin lähti eilen Balilta takaisin koti-Suomeen. Nyt alkaakin sitten taas arki ja huomenna olisi tarkoitus mennä kouluun mikäli oloni sen sallii. Mielenkiintoista tietää kuinka paljon olemme parissa viikossa jääneet koulussa jälkeen kaikesta. Positiivista on kuitenkin se, että tasan kuukauden päästä (tosin 4 viikon ja parin päivän päästä) 22.12. olen takaisin Suomessa. Kyllä Suomea alkaa jo pikkuhiljaa olemaan jo päivä päivältä kovempi ikävä! Näkemisiin pian!

Meheviä yllätyksiä

2009-11-16T02:23:00.004+02:00

Muutama päivä sitten palasimme Balille vajaan viikon Aussien reissun jälkeen. Loppuloma menikin sitten leppoisasti kaupungissa viettäen ja keskiviikkona nautimme aamupäivän kuohuviinipiknikistä kera mansikoiden Kings Parkissa, josta oli mahtava näköala yli Perhtiin. Parina iltana nautimme illan hämärtymisestä Supreme Court -puistossa ja illalla sai jopa pukea yllensä pitkähihaisen paidan, sillä vaikka päivälämpötilakin hipoikin 30 astetta, iltaisin ja öisin oli huomattavasti viileämpää. Pari yötä reppureissaajien majoituksessa(pieni oma makuuhuone, suihkut ja wc käytävällä) sai olla riittävästi ja varasimme viimeisen kunnon yön majotuksen Aarons hotellista, aivan kaupungin keskustasta.

Kuohuviinipiknikillä Kings Parkissa

Reissun aikana olisimme halunneet lähteä Markon kanssa road tripille ja vuokrata auton. Määränpäänä olisi ollut aikaisemmin mainitsemani Pinnaclen aavikot, mutta ajatus kaatui siihen, että kummallakaan meistä ei ollut kansainvälistä ajokorttia. Selvittelimme asiaa paikan päällä ja vietimme puoli päivää eri virastoissa selvittäessämme asiaa. Lopputuloksena oli, että jouduimme luopumaan autoreissusuunnitelmista. Olisi vaan ollut niin hienoa päästä näkemään sitä aitoa australiaa. Torstaina lähdimme paikallisjunalla Fremantlen satamakaupunkiin, jonne matka kesti vajaa 45 minuuttia. Perthin kaupunki on onnistunut luomaa todella moipuolisen ja kattavan julkisen liikenteen verkon. Ja mikä parasta, keskustassa kulkee kolme bussilinjaa, jotka kulkevat n 5-15 mintuutin välein ja ovat käyttäjille ilmaisia. Lisäksi kapungin bussiyhteydet ovat laajat ja juna- ja metroverkosto tiheät ja mikä parasta, suurin osa busseista kulkee kaasulla. Kumpa Turussakin olisi julkisen liikenteen asioita kehitetty yhtä monipuolisesti ja nykyaikaisesti!

Fremantlen South Beach

Perjantaina lensimme aamuyöstä Balille rankan Perthin lentokentällä vietetyn yön jälkeen. Malla saapui Balille Kuala Lumpurista perjantai-illasta ja aloimme valmistautua hänen lauantaisiin 25-vuotissyntymäpäiviin. Malla oli jättänyt päivän ohjelman luottavaisin mielin minun harteilleni ja olinkin tehnyt parhaani tehdäkseni hänen syntymäpäivästään ikimuistoisen. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna, sitä se varmasti olikin. Aamu alkoi runsaalla aamiaisella ja iltapäivästä hänet tultiin hakemaan kauneushoitolaan, jossa hänelle oli varattu aika manikyyriin ja pedikyyriin. Päivän paras osio oli kuitenkin vielä edessä, sillä olin jo kuukauden päivät salasuunnitellut Mallan poikaystävän, Mikon, kanssa hänen yllätystulostaan Balille. Malla oli kyllä tietoinen hänen tänne tulemisestaan, mutta hän oli
siinä käsityksessä, että Mikko tulee vasta päivää myöhemmin. Punaviiniä nautiskellessamme, Mikko ilmestyi hurjan ison kukkakimpun kanssa pihallemme ja tilanne olisi todellakin pitänyt saada ikuistettua kameralla, niin yllättynyt ja häkeltynyt Malla oli. Vielä jonkun ajan päästäkin Malla ei meinannut uskoa tilannetta todeksi. Siinä synttärikuohuviiniä ja -suklaakakkua nautiskellessamme päätimme, että lähdemme illalliselle Bonita -ravintolaan ja sieltä sitten Kutalle jatkamaan iltaa.

Onnellinen synttärisankari

Mainitsemisen arvoista on se, että säät ovat olleet epätavallisen epävakaiset. Viimeisen kahden kuukauden ajalta en muista kuin muutaman hassun pilvisen päivän ja kerran tai kaksi on satanut. Nyt pari viimeistä päivää ovat olleet melko pilvisiä ja eilen sunnuntaina vettä tuli illalla niin paljon, että kadut tulvivat vedestä. Tietysti olimme skoottereilla liikenteessä ja kotiin päästyämme neljä uitettua matkailijaa olisi varmasti ollut melkoinen näky. Emme voineet muuta kuin nauraa! Viikoksi on kuitenkin luvattu taas kaunista ilmaa, joten onneksi tämä jäänee poikkeukselliseksi sääilmiöksi.

Australia -uusi maanosa kohteena

2009-11-11T03:02:00.003+02:00

Olemme viettäneet yhdessäoloa Markon kanssa nyt vajaan viikon verran. Olin häntä perjantaina lentokentällä vastassa ja kieltämättä odotellessani häntä, mieli oli varsin levoton. Onhan se kuitenkin omalla tavallaan jännä tilanne nähdä toinen pitkästä aikaa. Tutun hahmon lähestyessä kuin vaistomaisesti juoksin vastaan ja hyppäsin halaamaan. Pääsihän siinä pari onnen kyyneltäkin. Hetken tuntui kuin emme olisi erossa olletkaan. Loppuilta menikin kuulumisia vaihtaessa ja tuliaisista nauttiessa. Rinkkaan oli pakattu kaikkea ihanaa (kuulemma osa oli jouduttu kilojen rajoittaessa jättämään kotiin) kuten mm. salmiakkia, lakritsimattoja, naistenlehtiä, glögimaustetta(tätä oli pitänyt metsästää ympäri kaupunkia), mantelilastuja, joulukalenteri, dekkari, gourmet -kohvehteja sekä adventtikynttilä. Iso kiitos kaikille tuliaisia lähettäneille!

Muutamaan päivää KL:ssa kuului mm. perusnähtävyyksiin tutustumista, ostoskeskuksissa kiertelyä, Aquriumissa käyminen ja kaupungilla kävelyä. Onhan se varsin erilaista tulla takaisin kaupunkiin, jossa on muutama viikko sitten ollut, mutta kävimme myös paikoissa, jossa en yksin vielä ollut käynyt. Sunnuntaina suuntasimme kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan, Aasian yhdestä suurimmista ostoskomplekseista, Midvalley Shopping Centeriin. Petronaksen Twin Towerit olivat todella vaikuttava näky pimeällä, kuin olisi postikorttia katsonut. KLCC Aquarium oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka rauskuineen, haineen, liskoineen ja satoine eri kaloineen. Eipä ole tullut, onneksi, haita nähtyä yhtä läheltä kuin Aquariumin vedenalaisessa käytävässä, jossa mereneläimiä pääsi katsomaan läpinäkyvästä tunnelista käsin.

Petronas Twin Towers by night

KLCC Aquarium

Kuala Lumpurista lensimme suoraan Australian länsirannikolle, Perthin kaupunkiin, pari päivää sitten. Lento meni kaikin puolin hyvin, vaikka nukkuminen koneessa (lensimme yölennolla) olikin todella tuskien taival. Onneksi lento ei kestänyt viittä tuntia kauempaa ja kone oli suuri matkustajakone. Kapteenin kuuluttaessa Perthin aamulämpötilaksi 14 astetta, kauhistuin! Eihän minulla ollut mukana kuin minishortseja ja toppeja eikä ainuttakaan pitkähihaista paitaa, saatikka pitkiä housuja. No, tätä viileyttähän Balilla olen välillä kaivannutkin. Päivälämpötila on kuitenkin kohonnut melkein 30 asteeseen, mutta kuumuus täällä on aivan erilaista kuin Balilla, jossa ilmankosteus on niin korkea, että kuumuudessa on hyvin tukala olla. Täällä helteestä jopa nauttii!Ensikosketus australialaiseen "rajoituskultuuriin" tapahtui jo lentokentällä passintarkastusvirkailijan ristikuulustellessamme matkamme tarkoitusta, määränpäätä ja kestoamme. Seuraavana olikin sitten matkatavaroiden penkominen, sillä täällä on todella tarkkaa ruoan suhteen se, mitä maahan saa tuoda. Olin "epähuomiossa" rastittanut maahantulokorttiin no -rastin ruokatavaroiden kohdalle, vaikka olihan rinkassa Suomen tuliaisina vielä ruisleipää, suklaata, salmiakkia ja ne kuuluisat glögimausteet. Tullivirkailijan tivatessa minulta syytä väärin rastittamiseen, glögipussukat saivat kylmästi jäädä virkailijan haltuun. Ei tule nyt pikkujouluja ilman glögiä! No, katsotaan nyt jos vaikka sitä saisi vielä Suomesta tilattua näin jälkikäteen..

En halua yleisesti muodostaa mielipidettäni asioista pelkkien ennakkokäsitysten ja huhupuheiden mukaan. Olin kuitenkin aikaisemmin kuullut, että ihmiset Pethissä ovat varsin töykeitä ja epäystävällisiä. Eikä todellisuus tuonut tähän poikkeusta omien kokemuksienkaan kautta. Tuskin on sattumaa, että kahvilantyöntekijä, bussikuski, toimistovirkailija, tulliviranomainen ja muutama muu käyttäytyy töykeästi asiakaspalvelutilanteessa. Positiivista oli kuitenkin, että näimme täällä Mallan, Annikan ja Jaakon, jotka olivat viettäneet täällä jo vajaan viikon. Maassa maan tavalla, mutta olihan tänne tuleminen hieman erilainen kokemus monessakin mielessä Balin ja KL:n jälkeen. Kaupat ja toimistot esimerkiksi sulkevat ovensa jo iltaviiden jälkeen. Miten paikalliset sitten hoitavat asioitaan ja käyvät kaupassa töiden ohessa? Kaikki on lisäksi hyvin kallista Balin hintoihin tottuneena. Ravintolassa lounaaseen saa kulumaan helposti vajaa 20 euroa kun Balilla vastaavanlaisen ruoan ja juoman saa parilla eurolla. Käsittämätöntä on se, että guesthouse (Exclusive Packpackers), jossa vietimme ensimmäiset pari yötä täällä Perthissä maksoi yöltä melkein saman verran kuin Kuala Lumpurin 5 tähden hotellimme (Pacific Regency). Ja samalla hinnalle saimme 9 neliön huoneen ja kylpyhuone ja wc ovat luonnollisesti erikseen käytävällä. Viimeksi yöksi varasimme kuitenkin hotellihuoneen, jossa on kaikki perusmukavuudet. Olemme lisäksi kiinnittäneet "huvittuneena" huomiomme kaiken maailman rajoituksiin, sääntöihin, kieltoihin yms. jotka oikeasti ovat välillä todella turhauttavia. Monet hauskat naurut olemme niistäkin jo saaneet, sillä osa kielloista on yksinkertaisesti vain niin itsestäänselvyyksiä Suomessa. Eihän tässä
kaupungissa uskalla tehdä mitään ilman, että se olisi jollain tavalla jonkun säännön vastaista?

Perth

Perth ei varsinaisesti ole kaupunki, jossa olisi paljon turistinähtävyyksiä, vaan kaupungista täytyy lähteä vähän ulkopuolelle katsomaan eri paikkoja. Eilen tiistaina olimme porukalla Cavershamin villieläinpuistossa, jonne kesti ajaa bussilla tunnin verran. Siellä näimme kaikenkarvaisia ystäväisiä, jotka olivat lähinnä tuttuja kuvista ja luonto-ohjelmista. Pääsimme syöttämään kenguruja, silittämään koalia, todistamaan Tasmanian "tuholaisen" päiväjuoksua ja näkemään monenmoista muuta Australian eläinlajia. Muita vaihtoehtoja ovat mm. Rottnest Islandilla käyminen
(vastaavanlainen kuin Gili saaret), Fremantlen kaupunkiin tutustuminen, piknik Kings Parkissa tai vaikkapa auton vuokraaminen. Olemme suunnitelleet lähtevämme huomenna vuokra-autolla kohti Perthin pohjoispuolta ja Pinnaclen aavikkoa ja hiekkamuodostelmia. Pitäähän sitä Australiassa nähdä muutakin kuin vain kaupunkielämää! Toinen matkamme tänne suuntautuu kuitenkin ehdottomasti itärannikolle ja sen kaupunkeihin.

Cavershamin villieläinpuisto

Koalat lepäilevät

This is it!

2009-11-06T02:49:00.006+02:00

Tällä sitä taas ollaan muutaman viikon tauon jälkeen, Malesian Kuala Lumpurissa. Tällä kertaa tosin aikaa ei tarvitse viettää yksinään, kuin ensimmäinen päivä ja sekin alkaa olla jo takana päin. Eilisen torstaipäivän kulutin Pavilionin ostoskeskuksessa elokuvissa käyden ja kauppoja kierrellen. Pavilionin aukiolle oli rakennettu massiivinen catwalk upeine lavasteineen. Tuntui kun olisin tullut keskelle New Yorkin muotiviikkoja; sampanjaa, langanlaihoja malleja, huippusuunnitteljoiden luomuksia, musiikkia, valokuvaajia ja kutsuvieraita. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka joulu alkaa jo näkymään mm. kahviloissa ja pientavarakaupoissa, jotka tuovat sesonkiituotteensa taas kuluttajille. Shoppailun lomassa päätin käydä ko. ostoskeskuksen elokuvateatterissa, kuten olin jo aikaisemmin suunnitellut. Olin jo muutaman viikon ajan halunnut käydä katsomassa Michael Jacksonin This is it -elokuvan. Elokuvahan on saanut ensi-iltansa vasta hiljattain ja se perustuu pitkälti MJ:n kevään harjoituksiin tulevaa konsertointia varten. Pääsin kurkistamaan tähden viimeisiin hetkiin, jolloin päivät täyttyivät musiikista, harjoittelusta, tanssista ja koko shown hiomisesta. Elokuvassa oli myös lyhyitä haastattelupätkiä tähden tanssijoista, joiden elämässä MJ:lla on erittäin suuri merkitys. Jos minun pitäisi kuvailla elokuvaa (musikaalinen ja dokumentaarinen) yhdellä sanalla, se olisi, fantastinen! En ole koskaan ollut suuri fani, mutta kyllä nyt täytyy todeta, että siinä on mies, joka on tehnyt uransa aikana upeaa musiikkia! Väkisinkin sitä alkoi jalka vipattamaan elokuvaa katsellessa ja olisi tehnyt mieli ehkä vähän laulaakin. Love lives forever.

Pavilionin suihkulähteen väriloistoa illalla

Kirjoittelen blogia Pacific Regency -hotellin ylimmästä kerroksesta. On vielä aikainen aamu ja KL on pilvinen. Sain äsken puhelinsoiton Markolta, Hong Kongista ja hän kertoi koneen olleen myöhässä vajaan tunnin. Vaihtoaikaa Kuala Lumpuriin lähtevään koneeseen ei ole liiaksi, joten toivottavasti kaikki menee suunitelmien mukaan. Lähden häntä kentälle vastaan iltapäivällä. Perhoset todellakin mylläävät jo vatsassani enkä millään olisi malttanut nukahtaa. This is it! Hetki, jota olemme molemmat odottaneet. Eilen kävin varaamassa meille hotellin Luna rooftop -kattobaarista oman loungen jossa voimme kilistellä jälleennäkemisen kunniaksi. Huomenna lauantaina ja sunnuntaina tutustumme kaupunkiin ja näytän hänelle kaikki parhaat paikat. Lento Perthiin lähtee myöhään sunnuntai-iltana.

Iso kiitos jo kaikille tuliaisia ja terveisiä lähettäneille!

H -hetki lähenee

2009-11-04T03:15:00.002+02:00

Aloitan kirjoittamaan tätä blogitekstiä vatsa kylläisenä erittäin herkullisesta illallisesta! Saimme juuri nauttia Janican ihanista kokkailuista tunnelmallisessa tiistai-illassa. Tarjolla oli itse tehtyä perunamuusia, lihapullia, pippurikastiketta, keitettyjä porkkanoita ja jälkiruoaksi eksoottisia hedelmiä ja vanilijajäätelöä. Taivaallista kerrakseen ja kaivattua vaihtelua indoneisalaiseen ruokaan! Kiitos kuuluu Janicalle -meidän luottokokille!

Yhteisellä illalla oli itse asiassa tärkeämpikin merkitys, sillä huomenna osa ystävistämme lähtee reissaamaan Australiaan ja Malesiaan, joten emme näe heitä taas hetkeen. Malla, Annika ja Jaakko suuntaavat aamupäivällä kohti Perthiä, jonne me Markon kanssa matkustamme ensi viikon maanantaina heti muutaman päivän Kuala Lumpurissa oleskelun jälkeen. Itse lennän taas KL:iin torstaina ja näen Markon perjantaina. Sitä hetkeä olemmekin odottaneet siitä asti kun viimeksi Turussa tiemme erosivat väliaikaisesti. Vajaa 2,5 kuukautta on kulunut yllättävän (en uskonut tätä koskaan sanovani) nopeasti, mutta viimeiset päivät tuntuvat tietysti aina matelevan kun jotain kivaa odottaa! Seuraava ja sitä seuraava viikko tulen olemaan poissa luennoilta, mutta täytyy koittaa pysyä silti kärryillä opetetuista asioista. Varsinkin kielen tunnilla vauhti on välillä niin huimaa, että osaa asioista ei muista millään, vaikka tunnilla olisikin istunut.

Olemme nyt asuneet uudessa kodissamme muutaman yön ja kyllä, olemme ihastuneita tähän paikkaan! Kettiö ja lounge ovat ulkoilmatilaa, jossa tälläkin hetkellä vietämme leppoisaa iltaa, kuka mitäkin tehden. Villassa on kaksi omaa makuuhuonetta kylpyhuoneineen, toinen alakerrassa ja toinen yläkerrassa. Ja mikä parasta, uima-allas on metrin päässä olohuoneesta.
Olemme aktiivisesti ahmineet kirjallisuutta, sillä emme voi käyttää internetiä nyt niin paljon kuin edellisessä asunnossamme. Toisaalta, aikaa jää paljon muuhun tekemiseen ja vaihteeksi on ihan kivakin mennä istuskelemaan ravintolaan tai kahvilaan, jossa voi käyttää omaa konettaan. Huomaan, että päivässä saa paljon enemmän aikaiseksi kun vapaa-aikaa ei käytä kokonaan netissä surffailemiseen. Eilen esimerkiksi yksi suomalainen vaihtarimme, Matti, piti meille tytöille vajaan tunnin vesijumapan omassa altaassamme. Innoistuneina eilisestä, vesi loiskui myös tänään..

Eilen Asia Exchangen Harri Suominen vieraili yliopistollamme kysymässä kuulumisia ja kartoittamassa kokemuksiamme Balin vaihto-ohjelmasta. Kiitos Harrille vielä salmiakista ja lehdistä, tulivat todellakin tarpeeseen! Totesin, että vaihto on sujunut kokonaisuudessaan erittäin hyvin ja takana (toivottavasti myös edessä) on ainutlaatuinen vaihe elämässä. Olen oppinut täällä niin paljon itsestäni (positiivisessa mielessä) ja tällainen vaihto antaa paljon elämänkokemusta ja osaan taas arvostaa entistä enemmän Suomea ja kaikkia ystäviä, kavereita, sukulaisia ja muita tärkeitä ihmisiä. Muuten, jouluun on enäää reilu 7 viikkoa!

Bali Tulamben pintaa syvemmältä ja muita seikkailuja

2009-10-30T16:43:00.004+02:00

Pari viimeistä päivää ovat olleet aktiviteettia parhaimmillaan. Alkuviikko menee rutiinilla aina yliopistolla käydessä, mutta olemme haluneet järjestää loppuviikoiksi aina jotain kivaa puhaa. Saimme alkuviikolla myös osan välitenteistämme takaisin ja ne menivät omalta osaltani oikein hyvin, olen siis tyytyväinen tuloksiini! Saamme pari tenttiä vielä alkuviikosta.

Torstaina lähdimme käymään uudestaan Ubudin taiteijakylässä, josta olen kirjoittanut jo aikaisemmin. Tällä kertaa sääherra suosi meitä paremmin, sillä saimme nauttia koko päivän Ubudissa kirkkaan sinisestä taivaasta ja auringosta. Saimme paremman käsityksen koko kylästä kun vihdoin osasimme kulkea oikeita reittejä. Samalla kun osa tytöistä shoppaili omaksi ilokseen, minä tein jo joululahjahankintoja. Sen enempää en niistä paljasta, mutta kaikkea kivaa on kotiin luvassa. Ihana ravintola kruunasi päivän ja maistoin ekan kerran tällä reissulla Balin herkkujälkkäriä, black rice pudding in coconut milk with vanilla ice cream. Karkeasti suomennettuna kyseessä on siis mustariisivanukas kookosmaidossa, joka tarjoiltiin vanilijajäätelön kera. Jälkkärin ulkonäkö ei juuri houkuttele (tosin, ei mämmikään niin kauniin näköistä ole ja silti sitä osa rakastaa!), mutta ai että se oli hyvää!

Black rice pudding in coconut milk topped with ice cream

Eilen perjantaina olikin sitten tämän Balin reissun ehkä yksi hienoimmista päivistä, kokemuksien suhteen siis! Heräsimme aamulla jo ennen kukonlaulua ja puoliunisena kampesimme itsemme skoottereiden selkään ja lähdimme ajamaan kohti Sanuria, josta 2,5 tuntinen matka minibussilla kohti Tulambenia alkoi. Päivän ohjelmassa meidän tehtävänämme oli suorittaa kaksi eri sukellusta Tulambenin hylyllä. Meistä tytöistä ei kukaan ollut aikaisemmin sukeltanut, joten osasimme kyllä odottaa hienoja kokemuksia, mutta emme näin mahtavia! Autossa saimme ensikosketuksen sukeltamiseen vajaan parituntisen dvd:n opastuksella ja seuraavaksi olikin sitten vuorossa käytännön toteutus. Saatuamme sukellusvarusteet päälle (on muuten aika työläs prosessi ja varusteet painavat yli 15 kg), ensimmäiseksi harjoittelimme käytännön asioita matalassa rantavedessä. Siitä sitten vajaan puolen tunnin kuivaharjoittelun jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti meren syvyyksiä ja korallien peittämää laivan hylkyä. Värikkäät kalat vivahtelivat lukuisissa eri väreissä ja korallit olivat uskomattoman kauniita ja mikä parasta, vesi oli kristallinkirkasta näkyvyyden ollessa lähes 40 metriä. Oli kuulemma paras päivä näkyvyyden puolesta vähään aikaan. Mikään ei voita sitä tunnetta, että tietää "ylittäneensä" itsensä ja saaneensa sellaisia tuntemuksia, joita fiilistelee vielä pitkään. Ei varmasti jää viimeiseksi sukelluksekseni, sen verran mahtavaa se oli päästä ensimmäisillä sukelluskerroilla (teimme yhteensä 2 sukellusta) jo 14 metriin ja puikkelehtia hylyn sisällä. Tästä olisi hyvä mahdollisuus suorittaa ensimmäinen sukelluskorttini, Open Water Diver, joka on voimassa koko elämän ja jolla pääsee sukeltamaan kohteessa kuin kohteessa muistaakseni maksimissa 18 metriin. Kortilla saa myös alennusta sukelluksista, joten taidan olla kallistumassa siihen, että sen täällä suoritan. Se on kuitenkin huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa suoritettuna. Eilisistä sukelluksista maksoimme yhteensä 75 dollaria eli reilu 50 euroa henkilöltä, joten se ei ollut kovin kallista. Liitin tekstiini muutaman kuvan, jotka olen ottanut eri sivuilta. Tässä silmäniloa teille ja oikein hauskaa Halloweenia!

Tulambenin hylky

Kalojen väriloistoa

Tällaiseen kalaparveen mekin törmäsimme

Kuumuus vie voimat

2009-10-23T03:19:00.015+03:00

Joskus luulin, että kuumuuteenkin voi tottua kunhan tarpeeksi kauan siellä viihtyy. Tottuuhan sitä talvella kylmyyteenkin, vaikka syksyn jälkeen tuntuu, että muutaman asteen plussakelissäkään ei tunnu tarkentuvan. Reissuamme täällä yli 30 asteen helteessä on jatkunut nyt aika tarkalleen 2 kuukautta ja kuinka sitä edelleen ulos astuessaan tuntuu kuin tulisi saunaan, kirjaimellisesti? Onhan täällä toki ollut välillä vähän viileämpiä, eli alle 30 asteen, päiviä, mutta loppuvuotta kohden mentäessä ilman pitäisi lämmetä entistä enemmän ja ilmankosteuden lisääntyä. Sitä sitten hikoillaan koko ajan ja vettä pitää juoda tarpeeksi.

Torstaina saimme kokea epäilemättä tukalimman päivämme kuumuuden suhteen. Heräsimme kukonlaulun aikaan ja lähdimme aamulla aikaisin yliopiston järjestämälle ekskursiolle kohti Klungkungin aluetta, joka sijaitsee Balin itäpuolella. Bussimatka taittui "mukavasti" parikymmentä vuotta vanhalla kilisevällä, kolisevalla, paukkuvalla ja vaappuvalla linja-autolla, jossa oli kieltämättä kuumempi kuin ulkona. Päivän tarkoituksena oli tutustua paikalliseen yrittäjyyteen ja pääsimme vierailemaan mm. kookospalmusokeritehtaassa, paikallisessa kahdessa isossa temppelissä, museossa, tekstiilitehtaanmyymälässä ja Klungkungin aluehallinnossa, jossa lounastimme yhdessä Klungkungin aluejohtajan (vai miksi häntä täällä mahdetaan kutsua) kanssa. Painostava kuumuus, nälkä, jano ja väsymys painoivat kaikkien matkalaisten mieltä ja vierailuja taisi olla muutama liikaa. Vihdoin pääsimme takaisin Denpasariin vähän ennen auringonlaskua. Ensimmäinen ja viimeinen ekskursiomme?

Paikallinen kookospalmuun kiipeäjä

Tämän viikon aktiviteettipäivät jatkuivat perjantaina Tanah Lot -temppelivierailulla(Land in the Middle of the sea) Balin länsirannikolla. Reilun puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitseva temppeli on saarella (yksi Balin seitsemästä meressä sijaitsevasta temppelista),joka on vähän matkan päässä rannikosta. Laskuveden aikana temppeliin pääsee kävellen, mutta eilen emme voineet nousuveden takia vierailla siellä. Tyydyimme siis ihastelemaan hienoja maisemia korkealta ja kapeilta kalliosaarekkeilta. Temppeli on rakennettu 1400-luvulla ja on merkittävä osa balilaista mytologiaa. Paikka oli kuitenkin suuri turistimassakohde, joten aluetta ympäröivät kojut ja ravintolat. Näkemisen arvoinen paikka tämäkin, kuten vastaavanlainen kohde, Uluwatukin. Tosin, tukala kuumuus vei jälleen reissajien voimat, joten loppupäivä kuluikin sitten Discovery Shopping Centerissä.

Tanah Lot temppeli

Tämäinen lauantaipäivä valkeni aurinkoisempana kuin eilinen ja tyttöjen aamulenkkien jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme Dreamland beachille (jonne meillä oli viimeksi tarkoitus mennä) ja tällä kertaa löysimme perillekin. Loppumatkan maisematie Dreamlandille oli jotain aivan toisenlaista, kuin mitä balilainen aito maisema on. Avohakkuut, golfkentät, rakenteilla olevat luksushotellit ja -resortit eivät jotenkin sopineet alueelle olleenkaan. Mutta niinhän se on, että tarjonta vastaa kysyntään ja kysyntä muokkaa tarjontaa. Kansainvälisten turistien merkitys on niin merkittävä Balin talouden kannalta, joten täällä nähdään tärkeämpänä houkutella mahdollisimman paljon turisteja ja ympäristökysymykset tulevat vasta seuraavana. Kuten turismiopettajammekin on todennut; mitä enemmän turisteja, sen parempi ja mitä enemmän yksittäinen turisti käyttää rahaa, sitä tärkeämpi olet Balille!

Dreamlandin paratiisiranta

Dreamland beach oli kirjaimellisesti unelmabiitsi! Tällä kertaa meidän ei tarvinnut matkata kuin reilu puoli tuntia villaltamme ja pääsimme vähintään yhtä kauniille rannalle kuin mitä löysimme Gili saarilta, Lombokilta. Todellakin näkemisen, kokemisen ja käymisen arvoinen paikka, joten suunnista tänne, jos haluat kokea jotain ainutkertaista. Valkoista hiekkaa, turkoosi meri ja huikeat aallot -mitä sitä enempää lauantaipäivältä voikaan toivoa?

Ja muuten, päivät vähenevät siihen kun Marko pakkaa rinkkansa ja lentää kohti Kuala Lumpuria, josta matkamme jatkuu parin päivän päästä kohti Australian länsirannikkoa ja Perthin kaupunkia. Täytyykin alkaa kirjoittelemaan Suomesta Balille -toivomuslistaa ja sen on pitkä.. ainakin vitamiineja (eikö niitä täältä muka tarpeeksi saa?),salmiakkipanttereita, glögimaustetta, riisipuuroriisiä, ruisleipää ja perry lightiä. Kivaa, en malttais odottaa jälleennäkemistä!!

Tulevaisuuden suunnitelmia Balilla

2009-10-19T14:57:00.005+03:00

Jokos sitä tosiaan alkaa olla jo vajaa viikko aikaa kun viimeksi olen blogiani päivitellyt, niin se aika tosiaankin hurahtaa yhdessä hetkessä! Ja nyt se on sitten totta, tämän viikon keskiviikkona olemme Mallan kanssa tasan puolessa välissä vaihtoamme, käsittämätöntä! Alussa kun tuntui, että aikaa on ruhtinaallisesti niin todettava on, että to see ja to do -listani ovat edelleen riittävän pitkät pitämään vapaa-ajan kiireisenä. Vielä on tiedossa ainakin Balin saaren kiertoajelu, pari päivää Ubudissa, koskenlaskua, riippuliitoa, jahtiristeily, vaellus tulivuorelle (en tosiaan loppuviikosta lähtenyt muiden reissuun, sillä ajattelin säästää sen yhdessä Markon kanssa tehtäväksi) ja tietysti tulevat matkat Kuala Lumpuriin, Australian Perthiin, Jakartaan ja Singaporeen. Eiköhän tuolla aktiviteettimäärällä saa hyvin kulumaan seuraavat pari kuukautta?

Tänään palasimme vajaan parin viikon tauon jälkeen koulun penkille ja kuinka tämä päivä olikin niin käsittämättömän raskas. Minuutit tuntuivat matelevan kielen ja turismin luennoilla ja ilmastointikaan ei toiminut. Balilla sadekauden lähestyessä (sadekausi on pahimmillaan alkuvuodesta) harmiksemme myös ilmankosteus ja kuumuus lisääntyvät ja se jos jokin, on todella ahdistavaa! Kuumuuden vielä sietää, mutta korkea ilmankosteus tekevät olemisesta tosi tukalan. No, kaikki on otettava vastaan, sillä Suomessa tulemme varmasti ensiminuuteilla valittamaan kylmyydestä. Täällä sitä viileyttä kaivattaisiin ja siellä Suomen syyssateissa useat varmasti tekisivät vaihtokaupat Balin säiden suhteen. Kieltämättä viimeinen viikko on ollut erittäin kaunista ilmaa; aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta lähes joka päivä. Juuri sen takaia niin moni sähköpostivastaaminkin on kestänyt..

Silloin kun oikeasti jotain odottaa innolla, päivät ja tunnit tuntuvat kuluvan tuskallisen hitaasti. Oli sitten kyseessä maanantaiaamun luento, liikenneruuhka tai oman rakkaan tänne tulemisen odottaminen, aika tuntuu matelevan. Todellisuudessa odottavan aika on pitkä, mutta tämä piinaavan pitkä odottaminen vihdoin palkitaan reilun 2 viikon päästä kun tiemme kohtaavat Kuala Lumpurin lentokentällä. Jälleennäkemisen tunnetta, ihanuutta ja iloa on vaikea kuvitella! Nyt tuntuu, että perhoset alkavat pikkuhiljaa viritellä siipiään vatsan pohjalla. Miltähän mahtaa tuntua nähdä kaikki rakkaat kaverit, ystävät ja sukulaiset 4 kuukauden jälkeen? Voi sitä ilon ja onnen päivää, mutta sillä sitä täällä jaksaa olla erossa kaikista TEISTÄ!

Taisin todeta jossain vaihdon alun teksteissäni, että majoitumme nykyisessä villassamme lokakuun loppuun asti. Sen jälkeen osa meidän "tiimistä" lähtee omille teilleen, mikä on sinänsä surullista. Janica, Malla ja minä kuitenkin jatkamme yhdessäeloa ja tänään vihdoin löysimme uuden kotimme, jonne muutamme marraskuun alussa. Villamme, The Prajna Bali, sijaitsee vain n 200 metrin päässä nykyisestä villastamme ja se on aivan ihana! Ihastuimme siihen heti päästyämme sisään ja hintakin on sama kuin mitä tällä hetkellä kuukaudessa maksamme. Kyllä miesten nyt kelpaa tulla Suomesta tänne asumaan, sen verran kivan kodin olemme löytäneet. Mikäli esimerkiksi Balille on ajatellut joskus tulevansa pidemmäksi aikaa kuin 2 viikoksi, villan vuokraaminen tulee suhteessa paljon edullisemmaksi kuin hotellihuoneessa majoittautuminen. Vaikka asunnon vuokraukseen kuluu oma aikansa, saavutettu lopputulos on sen arvoista. Ohessa muutamia kuvia tulevasta villastamme.

Syysloman viettoa Balilla

2009-10-14T09:28:00.004+03:00

Olen palannut upealta 5 päivän minilomalta KL:sta takaisin Balille. Näin lopputuloksena voin todeta, että reissu oli erittäin onnistunut ja mikään ei mennyt pieleen ellei lukuun oteta hotellini henkilökunnan satunnaisia asenneongelmia. KL:sta
päällimmäisenä jäi mieleeni moderni, puhdas ja lyhyiden välimatkojen kaupunki, jollaista on vaikeaa Kaakkois-Aasiasta löytää. Singapore onkin sitten asia erikseen ja olemme menossa sinne joulukuun alussa, heti Jakartan itsenäisyyspäivä
vastaanoton jälkeen. Näkemisen arvoinen kaupunki sekin tai itse asiassa, mikä paikka ei olisi näkemisen arvoinen ensimmäisellä kerralla?

Maanantaina eli viimeisenä varsinaisena päivänäni päivittelin vielä ostostarjontaa, sillä Balilla vastaavia ostosmahdollisuuksia oikeastaan ole, sillä kaikki liikkeet ovat vahvasti painottuneet surffausvaatetukseen ja vapaa-ajan asusteisiin. Kävin
päivällä myös Suria KLCC:n yhteydessä olevassa isossa elokuvateatterissa katsomassa KL:ssa ensi-iltansa juuri saaneen Michel Doughlasin tähdittämän Beyond a reasonable doubt, joka kertoi kunnianhimoisesta toimittajasta ja menestyneestä
juristista (Michael Doughlas), joka on korruptoitunut yhdessä paikallisen poliisin kanssa. Jokainen tapahtunut murha näyttää ratkenneen ainoastaan tehtyjen DNA-tulosten perusteella, mutta elokuvassa tuodaan mahtavalla tavalla esiin se, että
se on myös erehtyväinen. Syyttömiä tuomitaan. Toimittaja haluaa paljastaa juristin ja poliisien välisen keplottelun ja päättää lavastaa itsensä yhden tapauksen murhaajaksi. Katsojalle paljastuu vavisuttavia asioita vasta aivan elokuvan
loppuminuuteilla. Kuka murhaaja loppujen lopuksi oli? Kylmyydestä kankeana (leffateatterissa ilmastointi oli säädetty luultavasti +15 asteelle) fiilistelin elokuvaa vielä pitkään sen loppumisen jälkeen..

Loppuviikon ohjelmassa täällä Balilla on letkottelua ja muutamien perusasioiden hoitamista. Majoitun vielä pari yötä naapurissamme, koska pääsemme takaisin omaan asuntoomme vasta perjantaina, kun tytöt palaavat Sumatralta. Tänään Balilla vietetään hindujen seremoniallista Guningan -juhlaa, joten suurin osa paikallisista on hiljentynyt sen viettoon. Perjantaina olemme suunnitelleet lähtevämme yötrekkaukselle, eli lähdemme torstain ja perjantain välisenä yönä kipuamaan opastetulle kierrokselle vuorille. Matkaan lähdetään aikaisin yöllä, koska tarkoituksenamme on päästä ihailemaan auringonnousua korkealta vuorelta, mahtavaa! Päivään kuuluu myös kuumilla lähteillä uimista ja eväiksi syömme mm. kananmunia, joita pääsemme itse paistamaan kuumilla kivillä. Tästä reissusta tarkemmin loppuviikosta!

KL on vienyt sekä voimani että rahani

2009-10-11T14:17:00.005+03:00

Viimeiseen pariin päivään on mahtunut shoppailua niin paljon, etten muista koska viimeksi olisin hyörinyt kaupoissa ja ostoskeskuksissa yhtä paljon. Täällä shoppailu on yksinkertaisesti vaan niin kivaa älyttömän isoissa, moderneissa ja ihanasti ilmastoiduissa kauppakeskuksissa. Jo yksistään niissä käyminen on oma ohjelmanumeronsa ja nähtävyys. Jalat rasittuneina ja kukkaro ohuempana päätin, että nyt saa shoppailu riittää hetkeksi. Vielä kahden päivän aikanakaan en kerennyt kiertämään yhden ostoskeskuksen kaikkia liikkeitä!

Pavilionin pääsisäänkäynti

Aamut ovat yleensä alkaneet jos jonkinlaisella kahvilla Starbucks Coffeessa. Se on vaan niin käsittämättömän ihana kahvilaketju, josta saa käsittämättömän ihania latteja, frappucinoja, smootheja, shakeja... -you name it! Haluan kyseisen ketjun kahviloita myös Suomeen ja ihmettelenkin ylipäänsä miksei niitä jo meillä ole? Mikäs sen parempi tapa viettää aikaa yksin kuin kahvilassa hyvän kirjan kanssa. Tunti hurahtaa kuin siivillä. Olen lisäksi puhunut paikallisten kanssa täällä sekä bahasaa (Malesiassa on lähestulkoon sama kieli kuin Indonesiassa) että englantia varmaan ennemmän kuin koko Balilla reissun aikanani.

I <3 STARBUCKS

Ainoa miinuspuoli, johon olen törmännyt täällä, on aasialaisten jalan pienuus. Vaikka kuinka monessa kenkäkaupassa olen ihastunut kenkiin ja harmikseni taas todennut, että mulla eurooppalaisena on vaan aivan liian suuri jalka. Eilen olin todella onnessani, sillä löysin yhden suosikkinettivaatekauppani (Forever 21) varsinaisen liikkeen Pavilion shoppingcentteristä -ihania vaatteita! Lopputuloksena näiden parin päivän aikana olen löytänyt ihanan juhlamekon, pari toppia, laukun, koruja ja parit kengät (näistä tosin löytyi kokoja munkin jalalle). Huomenna teen visiitin KL:n Hard Rock Cafeeseen ja enkä ota sen suurempaa stressiä päivän tekemisistä. Toivottavasti näen huomenna myös suomalaisen kaverini, Saijan, ja meillä oli puhetta drinksuilla käymisestä. Tiistaina onkin sitten "kotiinlähdön" aika ja palaan takaisin Balille.

Suosittelen ehdottomasti Kuala Lumpuria kaikille, sillä tämä on iso ja monikulttuurinen kaupunki pienessä mittakaavassa. Modernimpaa, siistimpää ja ystävällisempää kaupunkia on Kaakkois-Aasiasta varmaan vaikea löytää ja täällä on erityisen kivaa se, että kaikki etäisyydet ovat lyhyitä ja julkinen liikenne on monipuolista ja siihen on satsattu erittäin paljon. Täydellinen vastakohta Bangkokille, jossa en viihtynyt alkuunkaan.

Monorail, jolla olen taittanut matkoja päivittäin

Ihastusta ilmassa ja Nobelin rauhanpalkinto

2009-10-09T14:36:00.005+03:00

Aamu Kuala Lumpurissa valkeni pilvisenä, mutta helteisenä. Makeiden yöunien jälkeen päätin lähteä tutustumaan kaupunkiin ja suuntasin ensimmäisenä Dang Wangin metroasemalle, josta matka taittui muutamassa minuutissa uusilla ilmastoiduilla maanalaisilla KLCC:n asemalle, josta maanpinnalle noustessani vastassani olivat kaksi valtavaa Petronas tornia. Pakollisten valokuvien jälkeen heittäydyin Suria KLCC:n megalomaaniseen ostoskeskukseen, jota voisi oikeastaan kuvailla shoppailijan paratiisiksi, tosin, erittäin paksun kukkaron paratiisiksi! Burberryn, Jimmy Choon, Bvlgarin, Versacen, Guccin, Luis Vuttonin yms merkkien luksusliikkeillä täytetty ainakin 5 kerroksinen ostoskeskus lukuisine ihanine ravintoloineen ja kahviloineen olisi houkutellut ostoksille. Onneksi alakerrasta löytyi myös mm Mangon, Topshopin ja Zaran liikkeet. KLCC:n alueelta ostin lipun sighseeing -bussikierrokselle, josta voi matkan varrella hypätä tarvittaessa pois ja käydä muissa nähtävyyksissä. Lippu oli mielestäni varsin edullinen, n. 10 euroa, ottaen huomioon sen helppouden ja vaivattomuuden. Hyppäsin pois KL Towerin kohdalle ja matkustin 421 metriä korkeaan tv-torniin, jonka näköalatasanteelta voi tarkkailla Kuala Lumpuria upeasta perspektiivistä. Sinne on pakko päästä uudelleen ja vielä pimeällä, mutta vajaan kuukauden päästä sitten uudelleen. Bussikierros jatkui ympäri kaupungin keskustan ja laitamien ja monen monta nähtävyyttä tuli katsastettua.

Petronas Twin Towers

Kaupunkia KL Towerista katsottuna

Bukit Bintangin houkutteleva shoppailu- ja ravintola-alue on seuraavalla to see listallani samoin Golden Triangle -alue, jonne iso osa trendikkäistä ravintoloista ja baareista on sijoittunut. Alue sijaitsee aivan hotellimme Pacific Regencyn (jonne olen Markon kanssa majoittumassa marraskuun alussa) vieressä, joten tutustun alueeseen silloin paremmin. Muuten olen kyllä pärjännyt tässä suurkaupungissa oikein hyvin! Voisihan sitä viikonloppua ja perjantai-iltaa viettää muissakin merkeissä kuin yksin oleskellen, mutta kokemus tämäkin. Taidampa mennä tänään vielä herkuttelemaan hyvällä illallisella..

Suria KLCC ostoskeskus

Muiden tyttöjen reissu Sumatralla on kuulemma sujunut oikein hyvin ja Lake Toban alue, jossa viettävät suurimman osan ajasta, on kaunista ja rauhallista seutua. Olisi varmasti ollut hieno kokemus matkustella sielläkin, mutta kerkeän matkustamaan sinne vielä joskus. Odottelen kovasti kuvia ja kertomuksia heidän seikkailustaan. Varmasti puolin ja toisin.

Olen seurannut tiiviisti uutisia täältä hotellihuoneestani käsin ja mikäpä muu maailmaa tänään puhuttaa kuin Barak Obaman Nobelin rauhanpalkinnon 2009 saaminen. Upea saavutus Yhdysvaltain presidentiltä sillä viimeksi Nobelin rauhanpalkinnon saanut presidentti oli Woodrow Wilson kauan kauan sitten. Keskusteluissa spekuloidaan sitä, oliko rauhanpalkinnon osoittaminen Obamalle liian aikaista ja voidaanko enää tämän jälkeen puhua "toivosta", jota Obama on ajanut. Ehkä tämä kuitenkin vahvistaa tätä "toivoa" entistä enemmän. Se jää nähtäväksi, mutta joka tapauksessa, lämpimät onnittelut Obamalle. Ja hyvää viikonloppua muutenkin!

Kuala Lumpurin häkellyttävä ensikosketus

2009-10-08T18:20:00.006+03:00

Istun hotellini Maytowerin 30. kerroksessa omassa ihanassa hotellihuoneessani, josta on upeat näkymät yli Kuala Lumpurin ja kirjoittelen uusinta blogikirjoitustani. Saavuin Malesiaan alkuillasta ja jo heti lentokoneesta ulos astuessani tiesin, että olen tullut oikeaan paikkaan ja maahan. Muut tytöt olivat päässeet Sumatralle turvallisesti ja olivat jo matkan päällä kohti uusia seikkailuja. Minä puolestaan lähdin radikaalisti viettämään seuraavaa viittä päivää täällä Kuala Lumpurissa, jossa tekeminen ei varmasti lopu kesken.

Matkalla lentokentältä keskustaan maisemat vaihtuivat niin vihreästä "palmumetsästä" formularatoihin ja lähestyttäessä keskustaa, kaukaisuudessa erottuivat jo Petronaksen Twin Towerit auringon laskiessa. Hypääsin tarmokkaasti monorailiin, joka on täällä erittäin kätevä kulkupeli, vastaavalainen kuin Bangkokissa Skytrain. Sillä pääsee kätevästi kulkemaan paikasta toiseen "kattojen yllä" (paitsi, että keskustassa on liian korkeita pilvenpiirtäjiä) tai pikemminkin teiden yläpuolella. Hotellin sijaitsee erittäin hyvällä paikalla, vaikka Kuala Lumpurin keskusta onkin aika kävelymatkan kokoinen. Saavuttuani reissusta nuhjuuntuneena huoneeseeni lähdin oitispäätä kuntosalille, joka olikin vähän toista tasoa kuin mihin olemme Balilla "tottuneet". Upouudet kuntosalilaitteet saivat hymyn korville ja tavoitteenani on käydä joka päivä urheilemassa. Mitäs muutakaan sitä täällä yksin tekisi iltaisin?

Maytower Hotel Serviced Residences ****

Näkymiä hotellihuoneeni ikkunasta - KL Tower

Huomenna suunnitelmissa on lähteä nautitun aamiaisen jälkeen kaupunkikierrosajelulle. Se taitaa olla helpoin ja vaivattomin tapa tutustua kaupunkiin ja nähdä muitakin alueita ja nähtävyyksiä kuin nämä ydinkeskustassa olevat. Viikonloppuna sitten shoppailua ja muuta mukavaa. Pari suomalaista kaveriakin olisi tarkoitus nähdä, joten uskon, että näistä päivistäni täällä tulee oikein antoisia! Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

Middle semester testit ja Malesian reissu

2009-10-06T13:18:00.003+03:00

Yliopiston tenttiviikko on parhaillaan käynnissä tai itse asiassa olemme jo voiton puolella, sillä kaksi tenttipäivää on nyt takana ja yksi vielä edessä. Balin yliopistossa on ilmeisesti tapana, että lukuvuoden puolessa välissä pidetään middle semester testit ja lopulliset tentit ovat totuttuun tapaan sitten lukuvuoden lopussa. Suomen yliopistoissa ei tietääkseni ole vastavaa menetelmää käytössä, mutta toisaalta systeemi on ihan hyvä, sillä tulee opiskeltua luentomateriaalia sitten jo vähän etukäteen. Maanantaina meillä oli ensimmäinen tentti kansainvälisestä turismijohtajuudesta. Luennot ovat mielestäni olleet varsin yleisellä tasolla liikkuvaa tietoa, mutta luulen, että aika monelle tenttikysymysten vaativuus tuli hieman yllätyksen. Luentojen perusteella olisimme voineet ajatella vähän helpompia kysymyksiä. Tehtävänämme oli vastata mm. Green Tourism -käsitteeseen, tarkastella taloudellisia, sosiaalisia ja fyysisiä turismin vaikutuksia kohdemaassa sekä arvoida kriittisesti turismiin liittyviä kysyntätekijöitä. Vastasin esseekysymyksiin ensimmäistä kertaa englanniksi, sillä Suomessa kaikkiin kysymyksiin tulee vastata aina suomeksi, vaikka tenttikirjallisuus onkin englanniksi. Tänään oli mielestäni tenttiviikon haasteellisin päivä, sillä tentittävänämme oli bahasan sekä Indonesian historian luentosarjat. Tentit menivät mielestäni hyvin ja huomisesta talouden kurssin tentistä en juuri ota stressiä, sillä luennoitsija antoi meille luvan tuoda luentomuistiinpanot tenttiin!

Huomisen viimeisen tentin jälkeen pääsemme viettämään pitkää lomaa, koska hindulaiset viettävät ensi viikolla Galungan juhlaa, joten luentoja ei pidetä. Kuten aikaisemminkin jo kerroin, olen lähdössä torstaina viideksi päiväksi yksin Malesiaan, Kuala Lumpuriin. Muut tytöt lähtevät Sumatralle ja viettävät siellä reilun viikon. Itse asiassa lähden reissuun yksin ihan hyvillä mielillä ja aion rentoutua ja nauttia miljoonakaupungin nähtävyyksistä, shoppailumahdollisuuksista ja laittaa "aivot narikkaan".

Kuala Lumpur

Petronas tornit

Olen kuullut, että Suomessa aletaan elellä jo varsin syksyisiä, jopa talvisia aikoja. Kunnon syysmyrskyäkin on ollut ilmassa, mutta toisaalta saitte nauttia kauniista ja lämpimästä syyskuusta. Välillä täällä Balilla tulee väkisinkin päiviä, kun kaipailee jo takaisin sinne Suomeen, rakkaiden ja ystävien pariin. Kaikella on kuitenkin aikansa ja nautitaan nyt tästä mahdollisuudesta täällä. Kirjoittelemisiin Malesiasta!

Sumatran maanjäristykset, Ubud ja kokkikurssi

2009-10-03T11:04:00.004+03:00

Valitettavasti tämänkertainen blogikirjoitukseni alkaa synkemmissä merkeissä kuin muut edelliset. Jokainen on varmasti kuullut ja lukenut eri tiedotusvälineistä, että Indonesiassa Sumatran saarella sattui muutama päivä sitten kaksikin vakavaa ja voimakasta maanjäristystä, joiden seurauksena Sumatran etelärannikkolla Padangin satamakaupunki tuhoutui lähes täydellisesti. Jopa tuhannen ihmisen pelätään menehtyneen talojen luhistuessa. Lisäksi alueella osa teistä on sortunut sekä tietoliikenneyhteydet seudulla ovat poikki. Kansallisia ja kansainvälisiä avustustyöntekijöitä on saapunut paikalle, mutta kapasiteetti on yhä puutteellinen. Vaikka Indonesia sijaitseekin yhdellä maailman seismisimmällä alueella, ei täällä Balilla ole mitään hätää. Siitä ei siis tarvitse olla huolisssaan. Olimme tyttöjen kanssa kuitenkin varanneet lentoliput Medanin kaupunkiin Sumatralla ja lähtö olisi ollut vajaan viikon päästä torstaina. Päätin lopulta kuitenkin jättää Sumatran reissun väliin, sillä monet olivat Suomessa huolissaan saaren tilanteesta. Joskus sitä vaan tarvitsee ajatella näissä asioissa muitakin kuin vain itseään ja koin, että tämä tilanne on nyt sellainen. Varsin vaihtoehtoisesti lennot itselleni Kuala Lumpuriin, jossa vietän 5 päivää rentoutuen ja kaupunkiin tutustuen. Muut tytöt lähtevät matkaan Sumatralle kuitenkin päättäväisesti ja uskon, että heillä tulee olemaan hieno reissu myöskin!

Eilinen perjantaipäivä valkeni pilvisessä ja epävakaisessa säässä. Lähdimme aamulla aikaisin ajamaan kohti keski-Balia ja Ubudin tunnettua taidekaupunkia. Päivän aikana ajokilometrejä kertyi yhteensä vajaa 80, mikä on skootterilla kahdestaan ajaen aika paljon. Kaupunki oli todella kauniin erilainen verrattuna näihin paikkoihin, jossa olemme Balilla aikaisemmin vierailleet. Ubud on tunnettu erityisesti boheemisuudestaan, taiteestaan, pikkuisista putiikeistaan, Monkey Forestista ja hyvistä ruokapaikoista. Harmiksemme lähes koko päivän aikana satoi vettä, joten teimme muutamia ostoksia ja tutustuimme Monkey Forestiin, joka oli todella vaikuttava. Seuraavan kerran Ubudiin tullessamme valitsemme vähän aurinkoisemman paikan ja tutustumme kaupunkiin vähän pintaa syvemmältä. Mielenkiintoinen päiväreissu kokonaisuudessaan!

Vatsa täynnä ja mieli roppakaupalla uusia balilaisia ruokareseptejä omaksuneena palailimme hetki sitten 7 tuntia kestävältä kokkauskurssilta. Olimme kovasti tyytyväisiä päivän antiin, vaikkakin olimme alkujaan ajatelleet saavamme kokkailla vähän enemmän itsekseen. Kurssilaisia oli yhteensä 13 ja monesta eri maasta, joten samalla oli mukava rupatella heidän kanssaan. Indonesiassa yhteisnimitys riisille ja lisukkeille on nasi campur, jota kokkaismme.

Päivän menuun sisältyivät mm.
Paistettu riisi (nasi goreng)
Curry kala (fish curry)
Suikaloitua naudanlihaa (shredded spiced beef)
Satay kanaa ja maapähkinäkastike (chicken satay & peanut sauce)
Fern Lawar (vaikea suomentaa, mutta eräänlainen paikallinen salaatti)
Maissipalat (sweet corn patties)
Maustettu keltainen riisi (fragrant yellow rice)
Hedelmät kookosmaidossa (fruits in coconut milk)
Friteeratut banaanit (fried bananas)

Hyvät raaka-aineet ovat tärkeitä

Kokkailen nasi gorengia eli paistettua riisiä

Päivän lopputulos oli mielestäni todella onnistunut kaikin puolin ja saimme rahoillemme vastinetta. Illalla olemme menossa suomalaisten tyttöjen villalle, koska täällä on nyt ollut tapana, että joka lauantai jonkun villalla järjestetään juhlat. Ilta tuskin jatkuu kovin myöhäiseen, koska huomenna on edessä tenttiin luku, sillä ensi viikolla meillä ovat middle semester testit. Hyvää viikonloppua koti-Suomeen!

Urheilun vastapainona balilainen kokkikurssi

2009-09-30T10:54:00.003+03:00

Viides kouluviikko on taas takana päin ja mukavaltahan se tuntuu kun voi aloittaa viikonlopun vieton jo keskiviikkona. Tosin, ensi viikolla meillä on middle semester testit, joten niihin täytyy lueskella vapaapäivien aikana. En ota niistä kuitenkaan sen suurempaa stressiä, sillä bahasan kieltä osaan mielestäni ihan hyvin ja osassa tenteistä meillä saa olla jopa omat muistiinpanot mukana! Maanantaina meillä oli koulupäivän jälkeen suomalainen Balilla asuva Kimmo Jaakonsaari kertomassa yrittäjyydestä Balilla sekä Indonesiassa yleensä. Hänellä on suomalainen yritys, mutta yritys toimii täällä paikan päällä. Haasteellista, mutta mielenkiintoista. Saa nähdä jos joku meistä suomalaisista vaihtareista vaikka innostuisi joskus perustamaan oman yrityksen esimerkiksi tänne Balille. Opinnot ovat sujuneet kaikenkaikkiaan siis hyvin, mutta viimeisen viikon aikana osa luennoista on harmillisesti ollut peruttuja eikä meille opiskelijoille ole kukaan siitä informoinut. Olemme jo kahtena päivänä tulleet kouluun, mutta luennoitsijaa ei vain yksinkertaisesti ole näkynyt. Täällä tiedonkulku opiskelijoiden ja yliopiston välillä ei ole ilmeisesti ihan samanlaista kuin mihin olemme Suomessa tottuneet.

Vaikka urheilua on tullut täällä jonkun verran harrastettua lähinnä uimisen ja lenkkeilyn muodossa, tuntuu, että lihakset ovat kuihtuneet aika lailla. Ja vähemmästäkin jos kuukauteen ei juuri tee mitään. Päätimme sitten tehdä tyttöjen kanssa asialle jotain ja suuntasimme lähimmälle punttisalille katsastamaan tilat ja laitteet. Eipä siinä kovin paljoa hehkutettavaa ole, mutta sainpahan ainakin lihakset kipeiksi ja tuntee tehneensä jotakin. Olen nyt päättänyt tehdä lihaskuntoa joka päivä, jottei tammikuussa ole sitten ihan toivottomassa kunnossa. Eikä 50 000 rupian (n. 3,5 euroa) kuukausimaksu paljon kukkarossa täällä paina.

Tänään illalla olemme menossa La Gita -ravintolaan, johon tutustuimme Balin reissumme alkupäivinä. Siellä on joka ilta katettuna vaihtoehtoinen buffet, joka tänään sattuu olemaan onneksemme länsimaalainen buffet. Kaikkea herkullista siis tiedossa ja vielä kun saisi palan tuoretta ruisleipää, ilta olisi kruunattu. Sitä nautintoa täytynee tosin odottaa vielä viitisen viikkoa kun Marko matkustaa tänne.

Perjantaina suunnitelmissamme on tehdä päivämatka taiteilijakaupunki Ubudiin, joka ei ole kovin kaukana täältä. Monkey Forest on tietysti päivän kohokohta samoin kuin pienet taide- ja vaateputiikit. Bongasimme netistä muuten balilaisen ruoanlaittokurssin ja päätimme osallistua siihen tulevana lauantaina. Kurssi kestää ruhtinaalliset 7 tuntia, alkaen klo 7 aamulla ja päättyen klo 14 päivällä. Teemme aamiaisen ja lounaan balilaiseen tapaan ja vierailemmme paikallisilla ruokamarkkinoilla. Hintaa kokkauskurssille kertyy alennuksen jälkeen 55 dollaria, joten aika arvokasta lystiä tähän hintatasoon verrattuna, mutta varmasti sen arvoista. Kerron tarkemmin sitten kurssin jälkeen, mitä opimme ja teimme. Ruokien syöminen kuuluu tietysti siis päivän ohjelmaan. Herkullisia hetkiä odottaen!

Meksikolaista ruokaa ja rutiineja

2009-09-27T15:13:00.005+03:00

Viikonloppu alkaa olla taas paketissa, kiva sellainen! Balilla on nyt viimeiset 4 päivää paistanut aurinko pilvettömältä taivaalta ja ilma on ollut todella kuuma. Sadekausi ei onneksi ala vasta kuin joulukuussa, joten kauniista ilmoista saamme toivottavasti nauttia vielä pitkään. Vaikka sadekausi osuukin loppuvaihtoomme, ei sitä sen suuremmin kannata pelätä. Aurinko tulee varmasti paistamaan, vaikka siitä olemmekin vähän huolissamme. Ja pilviset päivät ovat silloin tällöin ihan mukavia, sillä silloin voi hyvällä omatunnolla tehdä koulu- ja paperitöitä, kirjoitella blogia ja urheilla (joka täällä on harmiksemme vähän jäänyt totutusta).

Perjantain ensimmäinen tunti alkoikin poikkeuksellisesti, sillä opettaja ei saapunut luennolle. Päätimme sitten lähteä Seminyakiin kiertelemään kauppoja ja kahvittelemaan. Malla ja Annika kävivät Kutalla surffaamassa, mutta aallot eivät antaneet parastaan. Illaksi suuntasimme uudellen Kuta Beachille auringon laskiessa, sillä muut suomalaiset vaihtarit olivat kokoontuneet rannalle istuskelemaan. Kirkas tähtitaivas ja kuutamo sai taas ikävän tunteen valloilleen, mutta pian saan onneksi katsoa samaa kaunista näkymää yhdessä Markon kanssa.. Seuraavan päivän aikaisen aamuherätyksen vuoksi lähdimme aikaisin takaisin kotiin. Lauantaina osallistuimme lähes ainoaina suomalaisina (muut taisivat kärsiä edellisen illan juhlista) yliopistomme vuosipäiväseremoniaan. Illalla olimme päättäneet järjestää meksikolaisen illan tyttöjen kanssa ja olimme hankkineet kaikki herkulliset ainekset tacoihin ja tortilloihin, nam! Vain tequila ja mansikkamargaritat puuttuivat, mutta onneksi suussasulava suklaakakku kruunasi kaiken.

Kuta Beach illanistujaiset

Meksikolainen ilta

Sunnuntait alkavat muistuttaa viikko viikolta samanlaisilta. Rupattelua ja auringon ottamista altaallamme ja tottakai edellisen illan tekemisten kertaamista -kuka, mitä, missä, milloin? Olimme kuitenkin sopineet asuntonäytön paikallisen kuskin kanssa ja lähdimme Sanuriin (Balin itäpuolella) katsomaan muutamaa villaa, joihin muuttaisimme marraskuussa kun vuokrasopimus nykyisessä villassamme loppuu. Yksi varteenotettava ihana villa löytyikin, joten annoimme tarjouksemme -oma villa, jossa oma piha, uima-allas, 3 makuuhuonetta (jokaisessa oma kylpyhuone), lounge ym. mukavuudet. Tarvitsemme enemmän tilaa marraskuussa, koska Marko on tulossa kuukaudeksi tänne, Mallan poikaystävä mahdollisesti viikoksi. Toivottavasti "kaupat" syntyvät. Huomenna alkaakin taas uusi ja viides viikko täällä Balilla, aika rientää!

Opiskelua ja suurlähetystön esittäytyminen

2009-09-23T12:10:00.002+03:00

Opiskeluviikko alkoi taas vauhdikkaasti ja mielenkiintoisesti -jopas tässä olikin tullut vajaa viikko lomailtua. Aamuisella indonesian kielen tunnilla oli taas vauhti päällä ja uusia sanoja ja asioita opimme roppakaupalla. Kielen tunnilla opiskelumetodina toimii lähinnä opettajan ja oppilaiden vuorovaikutus sekä kieltä edistävät suulliset paritehtävät. Kielen opiskelun perustana on ensimmäisinä koulupäivinä jaettu paksu oppikirja, joka ei mielestäni ole kuitenkaan kovin johdonmukainen tai looginen. Tässä vaiheessa kielen opiskelua kun olisi käytännöllisintä oppia puhumaan kieltä, jolla on oikeasti hyötyä meidän jokapäiväisessä elämässämme täällä. En koe hyödyllisenä oppia vaikeita lauserakenteita tai monimutkaisia kielioppeja. Yllättävän paljon pystymme kuitenkin kommunikoimaan arkipäivän asioiden parissa.

Bahasan tuntien jälkeen jatkoimme kansainvälisen turismijohtajuuden luennolla, jossa Mr. Nyoman tapansa mukaan kävi läpi asioita viime ja edellisiltä luennoilta, joten tunnilla istuminen tuntuu välillä vähän turhalta. Yliopistollamme on 75% läsnäolopakko luennoilla, joten kovin montaa kertaa tunneilta ei voi olla poissa. Tämä on ollut ehkä suurin konkreettinen muutos verrattuna Turun yliopiston luentoihin, joissa ei ole luentopakkoa. Osa opiskelijoista aikoo kuitenkin ottaa "omaa lomaa" jossain vaiheessa lukukautta, joten kaikki ovat toistaiseksi käyneet luennoilla tunnollisesti. Olen kuitenkin pääasiassa ollut yllättynyt opetuksen tasosta, vaikkakin eri luennoitsijat opettavatkin hyvin erilaisilla metodeilla ja tavoilla. Toiset vaativat enenmmän kuin toiset. Mielenkiintoisin kurssi on mielestäni ollut ehdottomasti Indonesian historiaa, etnologiaa, kulttuuria ja tapoja käsittelevä kurssi sekä samaten Kaakkois-Aasian taloutta käsittelevä luentosarja. Näistä kursseista uskon olevan eniten hyötyä tulevaisuudelleni. Luennot kestävät yhteensä 16 viikkoa, joista yhteensä kaksi viikkoa on tenttejä ja yksi viikko syyslomaa. Silloin olemme menossa käymään tyttöjen kanssa Sumatralla lentäen viikoksi, vaikka Sumatra ei olekaan mikään tavallinen lomakohde.

Tänään päivämme huipentui Suomen Indonesian suurlähetystön briiffaustuokioon. Olin sopinut Stefan Lindströmin kanssa esittäymisen iltapäiväksi ja hän tuli kertomaan meille suurlähetystön toiminnasta, käytännön asioista ja muusta hyödyllisestä. Täytynee todeta, että jossain vaiheessa briiffausta mieleeni nousi ajatus Indonesiasta vaarallisena, turvattomana ja kehittymättömäna maana. Mielestäni oli kuitenkin hyvä, että asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä ja vakavuusasteella. Saimme hyödyllistä tietoa mm. passin katoamiseen liittyvistä toimenpiteistä, liikenneturvallisuudesta, luonnonmullistuksista, huumeista ja varotoimenpiteistä. Saimme jopa kutsun Jakartaan Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolle 8.12. (itsenäisyyspäivä kun on sunnuntai ja kaikki paikat ovat kiinni). Upea mahdollisuus ja ainutkertainen kokemus päästä kunniavieraana paikalle! Lentoliput Jakartaan varataan siis mahdollisimman pian, sillä olemmehan ehdottomasti menossa sinne.

Maanjäristyksiä ja merisairautta

2009-09-22T05:29:00.003+03:00

Mieleenpainuva reissu Gili saarilla on nyt sitten ensimmäistä kertaa takana päin. Alunperin meidän piti lähteä saarelta takaisin Balille vasta tänään tiistaina, mutta suunnitelmat muuttuivat hieman alkuperäisestä, sillä Malla tuli kovasti kipeäksi. Pahoinvointia ja vatsavaivoja - kukapa niiltä tällaisella matkalla välttyisi? Joka tapauksessa upeat 4 päivää saimme viettää Gili saarten Robinson Crusoe tyyppisillä saarilla. Päiviin mahtui niin auringon ottoa, snorklausta, leffojen katsomista ja ruokapöydän antimista nauttimista. Mielestäni tuo 4 päivää oli riittävä aika saarilla olemiseen ja välillä ilmassa oli pientä tekemisen puutettakin, sillä parina iltapäivänä sateli vettä hiukan.

Snorklausreissun kuvasatoa

Speedboatimme

Parin yön majoittumisen muutaman euron yöpaikassa päätimme suosittelujen perusteella vaihtaa pois "keskustan vilinästä" (eihän sitä tosin vilinäksi oikein voi sanoa, kun saarella asuu 800 ihmistä) kauemmas vielä edullisempiin bungalowmajoituksiin, jossa yö maksoi yhdeltä alle 2 euroa. Nukuimme kaksi viimeistä yötä bambu- ja kaislavalmisteisessa isohkossa bungalowissa lähellä merenrantaa, jossa aaltojen ja tuulen kohina nukahduttivat uneen ja tuulen vire tuntui läpi seinien. Mitä sitä turhaan kehuskelemaan -majoitus oli todella alkeellinen, mutta siinä oli sitä jotain ja viihdyimme mainiosti. Kiva välillä päästä reppureissailemaan ja budjettimatkailemaan Balilla asumisen vaihteluksi.

Budjettimatkailua parhaimmillaan

Merimatka takaisin Balille alkoi eilen puolen päivän aikaan ja olimme jo pari päivää aikaisemmin katselleet hurjana myrskyävää merta ja kovasti puhaltavaa tuulta. Menomatka Gileille sujui aurinkoisessa ja melko tyynessä säässä, mutta samaa ei voi sanoa paluumatkasta. Vaikka speedboat oli uusi ja turvallisen tuntuinen, en ole eläessäni pelännyt merimatkalla niin paljon! Jo heti rannasta irroittautumisen jälkeen valtavat aallot ja vaahtopäät ympäröivät venettä samalla kun keula hörppi vettä ja ihmiset katselivat huolestuneina toisiaan. En ole koskaan tuntenut merisairautta, mutta jo alkumatkasta tunsin, että kaikki ei ole kohdallaan. Mallalla tilanne oli vielä pahempi yöllisen pahoinvoinnin ja voimattomuuden takia. Tuskallinen paluumatka kestäisi vielä monta tuntia. Avomerelle päästyämme meno kävi vielä tuskallisemmaksi ja päätin pyytää henkilökuntaa auttamaan pelastusliivit päälleni. Vaikka merenkäynti saattoikin olla paikallisten mielestä aivan normaalia, pelastusliivit päälläni helpottivat omaa oloani ainakin vähäsen. Pelosta ja pahoinvoinnista kalpeana toivoin parasta. Täytyy kyllä myöntää, että matkalla tuli ajateltua sitä pahinta. Onneksi pääsimme turvallisesti maihin ja vielä illallakin tunsin keinutuksen..

Eivät ne pelottavat kokemukset tähän tosin lopu. Täällä päin maailmaa kun olemme, täytyy aina varautua erilaisiin luonnonmullistuksiin. Kuten kaikki varmasti ovatkin jo kuulleet, Balin kaakkoisosoissa, vain 50 km mantereelta merelle, sattui aikaisin lauantai aamuna paikallista aikaa 6,4 richterin maanjäristys. Tottakai sukulaiset ja ystävät olivat Suomessa huolissaan tilanteesta ja tietämättömiä sen vaikutuksesta meihin. Maanjäristys tuntui jopa Gilin saarilla, johon muutama tyttö yöllä heräsikin. Vaikka tsunamivaroitusta ei annetukaan, pistää tällainen tapahtuma aina miettimään asioiden vakavuutta. Halusin kuitenkin saada vielä varmistuksen Suomen Indonesian suurlähetystöltä, joten laitoin heille teksiviestin. Paluuviesinä sain helpottavan tiedon, että tsunamivaroitusta ei tosiaan ole. Vaikki asioita saa liiaksi ruveta murehtimaan, täytyy nämä asiat ottaa vakavasti. Kunnossa kuitenkin olemme.

Gili Trawangan

2009-09-18T06:32:00.005+03:00

Kirjoittelen blogiani vaihteeksi vähän toisenlaisista puitteista kuin mitä oma kotimme Balilla on. Saavuimme eilen aamulla speedboatilla Balin itäpuolella sijaitsevalle Lombokin saarelle, tarkemmin sanottuna Gili saarille. Kuljetus saapui aamuhämärissä hakemaan meidät villaltamme satamaan ja hetken päästä istuimmekin uudessa pikaveneessä -todella luksusta siis täällä päin. Maksoimme reissusta pienen tinkauksen (todellakin, tinkasimme bahasaksi!) jälkeen 900.000 rupiaa menopaluulta (n 63 euroa), joka on todellakin kova raha täällä! Toisaalta venematka oli sen arvoista aamupaloineen ja palveluineen. Huomattavasti edullisempi vaihtoehto tänne tulemiselle olisi ollut n. 70 000 rupiaa (n. 5 euroa) maksanut julkinen lauttareissu, mutta matka olisi saattanut kestää 5-10 tuntia. Ei siis kovin houkuttelevaa varsinkaan kun päiviä ei ole täällä vietettäväksi kovin montaa. Venematkan aikana näimme ihastukseksemme delfiiniparven ja merenkäynti oli alussa melkoista, vaikkakin täällä päin maapalloa se tuskin oli poikkeavaa.

Vuokrafillarilla matka taittuu

Minun on ihan pakko kertoa keskiviikosta, koska kaikki ei oikein mennyt nappiin. Sanotaanko näin, että Murphyn laki oli eilen enemmän kuin läsnä. Kaikki mikä voisi mennä pieleen, meni pieleen. Aamuinen luento oli vähintääkin kaaos epäorganisoidun tunnin kanssa ja kun vihdoin pääsimme vapaalle, kävin lataamassa paikallisen pre paid -liittymäni. Noh, vahingossa annoin sitten väärän numeroni ja niin meni 100.000 rupiaa taivaan tuuliin ja joku onnellinen ko. numeron omistaja sai extra krediittiä. Ja pitihän sitten vielä ladata omakin liittymä, joten rahan menoa ei voi estää. Kotiin päästyäni ihanan mehukas ananas, jota olin säästellyt, oli kurjuudekseni mädäntynyt. Illan totaalinen sähkökatko oli kuin kruunaus huonolle päivälle. Villamme henkilökunta kertoi, että Javan paikallinen sähkökeskus oli lamaantunut, joten koko Bali oli pimeänä ja täysin sähköttä. Kieltämättä ulkona oli aika aavemaisen näköistä eikä auttanut muu kuin sytyttää kymmeniä kynttilöitä ympäri kotia. Olihan siinä pimeydessä tunnelmallisuutta, mutta lämpenevä jääkaappi ja toimimaton ilmastointilaite eivät hymyilyttäneet. Ja pitihän meidän vielä pakatakin pilkkopimeässä asunnossa, sillä lähtö koittaisi aikaisin aamulla. Keskellä yötä heräsin yllättäen yltiömäiseen valoshowhun kun sähköt vihdoin palasivat. Onneksi
tämänkertainen katkos ei kestänyt tämän kauempaa sillä viimekertainen oli kestänyt jopa pari päivää!

Saavuttuamme Gili Trawangille, kristallinkirkas vesi ja häikäisevän valkoinen hiekka olivat tervehtimässä meitä. En ole tainnut aikaisemmin mainita, että näillä kolmella saarella ei ole käytössä laisinkaan moottoriajoneuvoja. Ei siis mopoja eikä
autoja. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin kävellä etsimään majapaikkaa. Luksusvilla vaihtui kertaheitolla 3,5 euron (hlö) mökkiin, joka on n 100 m päässä rannasta. Toisaalta tällaista budjettimatkailua tulimme vaihteeksi etsimäänkin.
Kerrottakoon että tuolla summalla saa propellin kattoon ja merivettä hanasta sekä sängyn. Kaipa tässä nyt pari yötä viettää vaikka minkälaisessa asumuksessa. Vuokrasimme fillarit ja lähdimme kiertelemään saarta ja päädyimme lopulta yksinäiselle rannalle, joka oli todellakin kaunein ikinä näkemäni ja kokemani paikka! Sanoinkuvaamaton. Rannalla loikoilessamme viilentävä tuuli suhisi korvissa ja tiesihän sen sitten jo ennalta, että hipiä oli vähän punainen illalla, tosin ei pahasti. Illalla kävimme vielä syömässä indoruokaa ja nauttimassa drinksut bambumajassa ja samalla näimme muitakin suomalaisia. Tämä saari on niin pieni, että täällä ei pääse eksymään muista. Uskomaton paikka kerrassaan, jos et kaipaa luksuspuitteita. Seuraavaksi tulenkin tänne sitten Markon kanssa.

Käytetään päivät tehokkaasti

2009-09-15T17:38:00.002+03:00

Jokainen päivä täytyy käyttää hyödyksi. Vaikka laiskottelu ja villan altaalla oleskelu ovatkin silloin tällöin mielekästä ajanvietettä, ei jokaista arkipäivää halua viettää samalla tavalla. Joskus kertakaikkiaan tuntuu vaan siltä, että koulupäivän jälkeen on kiva vain pulahtaa omaan uima-altaaseen ja viettää iltapäivä kirjan ja koneen kanssa. Eilen illalla päätimme kuitenkin tehdä tänään luentojen jälkeen jotain muutakin, joten ajoimme skoottereiden kanssa Balin eteläosaan päämääränämme Dreamlandin ranta. Alkuperäinen määränpää muuttuin kuitenkin Balangan biitsiksi jossain vaiheessa loppumatkaa. Eikä tämä "sattumoisin" löydetty piilopaikka ollut laisinkaan huono vaihtoehto ehkä vähän liian tunnetulle Dreamland rannalle. Aikaisemmin nähtyjen rantojen lisäksi oli kiva nähdä vähän erilaista Balia ja aluetta, jossa paikallinen luonto ja kulttuuri ovat vielä vahvoja liiallisen turismin puuttuessa. Kiemurteleva ja hiljainen tie vei meidät perille tunnelmalliselle rannalle, jossa vaatimattomat bungalowit olivat vielä säilyneet luksushotellien sijaan. Tosin matkan varrella suuret avohakkuut ja -kaivaukset kertovat turismin liikakasvusta (oli se sitten hyvä tai huono asia) ja uusien hotellialueiden rakentamisesta. Käymme tällä hetkellä turism management -kurssia, joka on osoittautunut oikein mielenkiintoiseksi, vaikkakin yleishyödylliseksi. Turismi tuo tullessaan vaurautta ja elintason kasvua monelle, mutta sen varjoisat puolet näkyvät myös ympäristöongelmina ja liikakansoittumisena. Kaikella on rajansa.

Balangan beach

Varpaat hiekassa

Torstaina vierailemme paikallisella hindulaisella temppelillä ja paikallisen asukkaan kodissa. Puemme hindulaiset temppeliasut (virheellisesti kerroin viime blogitekstissäni ostaneemme kansallisasut) päällemme ja saa nähdä, millainen kokemus tuo vierailu on. Perjantaina aamulla lähdemme aikaisin Lombokille, Gili saarille pikaveneellä. Annika viettää perjantaina synttäreitään, joten aioimme juhlistaa niitä vähän tunnelmallisissa, mutta rauhallisissa merkeissä. Siitä, mitä keksimme ja miten reissumme Gileillä sujui, kerron lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Tinkimistä paikallisilla markkinoilla

2009-09-12T10:29:00.004+03:00

Pitkä kouluviikko on vihdoin takana päin ja tänään ja huomenna on lupa rentoutua. Tänään kävimme luentojen jälkeen paikallisilla markkinoilla luokkamme kanssa hankkimassa balilaiset kansallispuvut. Ja mikä parasta, pääsimme tekemään ostoksia bahasaksi (indonesian kieli) mikä teki reissusta vielä mielenkiintoisemman. Oli hieno huomata, että tällä kielen oppimäärällä ja pärjäsimme oikein mallikkaasti saimme asiamme hoidettua. Kansallipuvussa naiset pitävät saronkia, kabaya -paitaa sekä huivia vyönä. Miehillä vyön tilalla on hattu päässä. Kuvia tulossa myöhemmin, sillä seuraavasssa workshopissa puemme kansallispuvun päälle ja vierailemme paikallisessa temppelissä. Mielestäni nämä muutamat workshopit ovat olleet luonnollisesti mielenkiintoisimpia, sillä niiden kautta pääsemme tutustumaan parhaiten paikalliseen kulttuuriin. Ensimmäisessä workshopissa teimme balilaisia hindujen ornamentteja, joita käytettään juhlissa ja eri tilaisuuksissa.

Ornamenttien taittelua kookospalmun lehdistä

Markkinoilla

Kouluviikko sujui kaiken kaikkiaan hyvin, vaikka pientä väsymystä oli aamuisin ilmassa, sillä heräsimme aamuisin jo kukonlaulun aikaan, sillä yliopistolla ensimmäiset luennot alkavat jo klo 8.20. Aamuruuhkat ovat vaihdelleet päivästä toiseen ja maanataina matkamme kesti skoottereilla lähes 40 minuuttia kun parhaimpina päivinä matka taittui vajaassa 20 minuutissa. Liikenteeseen alkaa onneksi jo tottua pikkuhiljaa sekä tiet ja paikat käyvät tutuksi. Ensi viikolla opiskelukin onneksi normalisoituu ja luentoja on maanantaista keskiviikkoon. Torstain excursionin jälkeen suuntaamme pidennetyksi viikonlopuksi Lombokille, Gili saarille. En malta odottaa, sillä Gili saaria pidetään yksinä oikeina paratiisisaarina Indonesiassa.

Gili saarilta

Ensimmäiset yliopistopäivät ja surffausta Kuta Beachilla

2009-09-08T13:19:00.006+03:00

Ensimmäiset koulupäivät yliopistolla ovat meneillään. Tämä viikko onkin poikkeuksellisen "raskas" sillä luentoja on vielä lauantainakin. Onneksi koulupäivät päättyvät keskimäärin jo puolilta päivin, joten sitä herääkin ihan mielellään aamulla aikaisin kouluun kun tietää, että loppupäivän voi viettää ihan muissa merkeissä. Yliopisto-opinnot ovat alkaneet hyvin, vaikkakin paikalliseen opetuskulttuuriin ja tapoihin kestää oma aikansa tottua. Mielenkiintoisimmat luennot ovat mielestäni olleet indonesian kielen, bahasan, opinnot. Vaikka uuden kielen opetteleminen tuntuu oudolta lukiovuosien jälkeen, olen innoissani siitä, koska pääsemme käytännössä testaamaan taitojamme näiden vajaan 4 kuukauden aikana. Paikalliset ovat ällistyneitä ja kiinnostuneita meidän puhuessa heille bahasaa. Kukapa suomalainen ei olisi iloinen ulkomaalaisen puhuessa meille edes vähän suomen kieltä. Hymy nousee väkisinkin kasvoille. Lisäksi opiskelemme täällä mm. kansainvälistä turismijohtamista, Indoneisan ja Kaakkois-Aasian kulttuuria, historiaa ja tapoja, kauppalakia ja oikeusjärjestelmää.

Luennolla

Välitunnilla kanttiinin edustalla

Arkipäivän rutiineihin kuuluu yliopistolla käymisen lisäksi yleensä auringossa oleskelua ja jotain muuta aktiviteettia kuten lenkkeilyä tai esimerkiksi surffausta. Tänään kävimme tyttöjen kanssa Kuta Beachilla kokeilemassa surffausta ensimmäisen kerran koskaan. Annika oli tosin surffannut muutaman kerran aikaisemmin, mutta me muut olimme vielä kokemattomia. Ostimme ennen surffausta Roxyn kirkkaan pinkit surffipaidat, joten erotumme varmasti muiden surffareiden joukosta. Malla ja Janica ostivat opetustunnin 100.000 (n. 7 euroa) rupialla minun katsoessa vierestä ja koittaen painaa päähän kaikkea oppimaani. Aluksi en ollut niin innoissani surffauksesta, mutta reilun tunnin maalta käsin katsottuna ja tyttöjä valokuvatessani, päätin lähteä testaamaan taitojani. Ilman sen suurempaa opetusta lähdin ennakkoluulottomasti veteen. Mahtavaa fiilistä ei pystynyt pilaamaan edes kirvelevä suolavesi silmissä tai bikineissä oleva hiekka. Tunne siitä, että pystyy ns. ylittämään itsensä, on mahtava. Menemme ehdottomasti uudelleen, sillä Balihan on tunnetusti surffajien paratiisi. Ihan vielä surffaajaksi en itseäni kutsuisi, mutta muutaman kuukauden päästä ilmaus on ehkä todenmukaisempi.

Annikan taidonnäyte

Varasin muuten lennot Malesiaan ja Australiaan. Marko tulee tälle puolelle maapalloa marraskussa ja lennän Kuala Lumpuriin jälleennäkemään häntä, en malta odottaa! Muutaman päivän Kuala Lumpurin tutustumisen jälkeen lennämme Australian lounaisrannikolle, Perthiin. Olisimme käyneet Melbournessa, mutta haluan varata pidemmän ajan siihen reissuun ja matkustella muuallakin Australiassa, joten se reissu saa vielä odottaa. Viikon reissun jälkeen palaamme takaisin Balille. Aivan mahtavaa saada oma rakkaansa tänne käymään. Toivottavasti saan vieraita tänne myös vanhemmistani ja sisaruksistani. Ja kaikki muut ovat tietysti myös tervetulleita, toimin oikein mielelläni oppaananne. Tuokaa mukananne salmiakkia ja ruisleipää!

Nusa Dua, Uluwatu ja Jimbaran

2009-09-06T06:32:00.006+03:00

Ensimmäinen kunnon rentoutumisviikonloppu on meneillään. Perjantaina vietimme muiden suomalaisten vaihtareiden sekä muutaman indonesialaisen opiskelijoiden kanssa Asia Exchangen tervetulojuhlaa Roma Amor -nimisen ravintolan kattoterassilla. Oli oikein mukava päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja vaihtaa kuulumisia. Varsinainen opiskelu alkaa huomenna maanantaina ja ensi viikosta onkin tulossa kaikkea muuta kuin pehmeä lasku opintoihin. Vietämme aikaa yliopistolla lauantaihin asti, mutta onneksi koulupäivät kestävät keskimäärin vain puoleen päivään asti, joten loppupäivät voi pyhittää ihan jollekin muulle.

Eilen lähdimme aamiaisen jälkeen skoottereilla kohti Balin eteläkärkeä. Suunnistimme ensin Nusa Duan rauhalliselle ja yleelliselle alueelle. Nusa Duan alue on varta vasten rakennettu Balille, jotta saaren turismi voisi kilpailla muiden luksusmatkakohteiden kanssa. Valkoinen hiekka, turkoosi meri ja rauhalliset rannat olivat jopa enemmän kuin olimme osanneet odottaneet paikalta. Turvatarkastusten läpi ajaessamme tuntui kuin olisi tullut jonnekkin aivan muualle, aivan kuin jonnekin "kiellettyyn kaupunkiin". Kadut, ruohikot ja istutukset olivat viimeisen päälle hoidettuja, mutta toisaalta alue erosi huomattavasti aidosta balilaisesta ympäristöstä. Rannalla paahtumisen lomassa oli virkistävää pulahtaa kirkkaaseen veteen ja antaa mielen levätä.

Nusa Dua

Nusa Duan itärannikko vaihtui pian Balin saaren länsirannikoksi ja lähdimme kohti Uluwatua. Matkan varrella kauniit maisemat vaihtuivat tiuhaan ja pääsimme lounastaukomme aikana seuraamaan myös paikallisen elokuvan tekoa -mielenkiintoinen kokemus! Uluwatu on Balin lounaiskärjessä sijaitseva kalliomainen näköalapaikka, jonka häikäisevän kauniit maisemat hivelevät silmää. Kertakaikkisen hieno kokemus ja kesyt, mutta vähän uhkaavat apinat, toivat oman pikkulisänsä tunnelmaan.

Uluwatu

Jimbaranin ranta Balin länsirannikolla on paikka, jonne kannattaa tulla katsomaan oranssina hehkuvaa auringonlaskua sekä herkuttelemaan tuoreella seafoodilla. Romanttinen paikka! Vatsat kanasta ja nuudeleista täynnä tyydyimme vain jäätelöihin ja raikkaisiin mehuihin, mutta Jimbaraniin tulemme ehdottomasti uudelleen. Tosin, seuraavan kerran kuitenkin taksilla, sillä kotimatka pimeässä tuntemattomalla alueelle ei sujunut ihan odotustemme mukaan. Lopputuloksena pienoinen eksyminen ja elämäni ensimmäiset sakot. Näitä indonesialaisia sakkoja ei tosin voi pitää kovin vakavana rikkeenä. Sen voi saada joko ajovalottomuudesta tai niiden pitämisestä, milloin jostakin aivan muusta. Pulssin kohotessa kaivoimme ryppyisiä seteleitä kukkarostamme poliisikopin pöydälle. 100.000 rupian vaatimus vaihtui lopulta 30.000 rupian (n. 2 euroa) sakkoihin. Onnen kaupalla olimme siirtäneet suuremmat setelimme piiloon vähän ennen tapahtunutta. Ilma sitä olisimme luultavasti joutuneet maksamaan huomattavasti suuremman summan poliiseille. Täällä kun poliisit ovat varsin korruptoituneita, mutta muuta vaihtoehtoa tilanteessa ei juuri ollut kuin maksaa.

Auringonlasku Jimbaranilla

Aurinkoinen sunnuntaimme alkoi reippaalla aamulenkillä lähimmällä rannalla. Vaikka kuohuva meri ja pehmeä hiekka olivat ilo silmälle, lenkkeily hiekassa oli varsin tuskallista taivaltamista. Todellinen vastakohta Suomessa urheilulle. Lenkkarit hiekkaa ja merivettä täynnä ja hien valuessa jaksoimme kuitenkin urheilla vajaan tunnin. Loppupäivän pyhitämme olemiselle ja keräilemme voimia ensi viikon rutistukseen.

Hyvää alkavaa viikkoa sinne koti-Suomeen!

Ensimmäiset päivät yliopistolla

2009-09-03T14:12:00.006+03:00

Takanamme on nyt kaksi orientaatiopäivää Balin yliopistolla, Udayana Universityssä. Yliopisto sijaitsee Denpasarissa eli Balin pääkaupungissa, noin 30 minuutin skootterimatkan päässä kodistamme. Eilinen päivä alkoi yliopiston juhlasalissa balilaisen musiikin ja tanssin muodossa. Varsin päätä ja korvia vihlovaa (kovaäänistä xylofonin soittamista vasaralla!), mutta niin balilaista. Päivä jatkui yliopiston henkilökunnan esittäytyessä ja muihin suomalaisiin vaihtareisiin tutustuessa. Mielenkiintoisin asia, jota olimme kuumeissamme odottaneet, oli kuitenin lukujärjestysten saaminen, jotta voimme suunnitella syksymme reissuja ja matkailuja. Näillä näkymin luennot ovat maanantaista keskiviikkoon, mutta osallistumme lisäksi workshoppeihin sekä ekskursioihin, joissa tutustutaan intensiivisesti balilaiseen elämään ja kulttuuriin. En malta odottaa mm. balilaisen kansallistanssin opettelua, paikallisen olutmerkin, Bintangin, tehtaaseen tutustumista, kansallispuvun ostoa ja käyttämistä sekä retkiä eri puolelle Balia. Ehkei niin yliopistomaista, mutta antaa upean lisäyksen luentoihin ja auttaa ymmärtämään Balin kotimme kulttuuria, ihmisiä ja elämäntapaa entistä syvällisemmin.

Balilainen kansallistanssi meneillään

Eilisen orientaatiopäivän jälkeen kävimme shoppailemassa ja kiertelemässä Kutan kauppoja, joita riittikin sitten silmän kantamattomiin. Billabongin, Roxyn, Rip Curlyn ja Quicksilverin kauppoja ja outletteja perä perään. Täällä ylimääräiselle rahalle löytyy kyllä käyttöä, siitä ei tarvitse olla huolissaan. Olisi tosiaan voinut lähteä tyhjällä rinkalla reissuun. Osa ostikin jo valmiiksi surffausvaatteita, sillä täytyyhän täällä surffausparatiisissa sitäkin kokeilla ja harrastaa. Balia pidetäänkin surffareiden unelmasaarena.

Tänään piipahdimme pikaisesti katsomassa lähimmän rantamme, jonne ajoimme skootterilla n 10 minuuttia läpi Kerobokanin kylän. Upea, sileähiekkainen ja 3 km pitkä rantaviiva suorastaan houkutteli luokseen. Tosin aallot ovat sen verran korkeita ja voimakkaita, että uiminen niissä voi olla välillä vaarallista. Mikäli huomenna perjantaina paistaa aurinko, menemme päiväksi sinne rentoutumaan, chillailemaan ja ottamaan aurinkoa.

Koulupäivän jälkeinen biitsillä käynti

Kuinka tuntuukaan siltä, että tämä vajaa 4 kuukautta menee niin kovin äkkiä, vaikka satoja paikkoja ja asioita olisi nähtävänä ja tehtävänä. Toisaalta joskus on ihanaa vain olla ja viettää aikaa rakkaitaan muistellen ja itsekseen oleskellen. Joskus elämä on täällä vähän liiankin hektistä johtuen tietysti alkumatka käytännön asioiden hoitamisesta yms. Tulevana viikonloppuna suuntaamme skoottereilla viikonloppulomalle Balin eteläkärkeen Uluwatu temppelille, Nusa Dualle sekä rentoutumaan pienemmille saarille. Kerron taas kuulumisiani reissumme jälkeen.

Nautinnollista ja värikästä syksyä sinne koti-Suomeen!

Kaksipyöräiset ja balilainen liikenne

2009-09-01T16:22:00.006+03:00

Otsikosta voisi kuvitella, että kaksipyöräiset ja liikenne täällä Balilla eivät sovi yhteen. Kieltämättä ensimmäiset metrit skootterimme kanssa tuntuivat epäilyttävästi tältä sillä vasemmanpuoleista liikennettä ei ole kovin useasti tullut ajettua. Vuokrasimme ensimmäiseksi kuukaudeksi neljä skootteria, sillä liikkuminen niiden kanssa on aivan ehdotonta. Ostimme eilen paikallisesta supermarketista omat kypärämme 8 eurolla, joten niistähän saisi vaikka oivallisen matkamuiston kotiin tuomisiksi. Epäilen, että eivät läpäisisi EU:n vaatimustasoa, sillä sen verran heppoiselta ne tuntuivat. Poliisit sakottavat länsimaalaisia turisteja helposti, joten ilman kypärää joutuu maksumieheksi alta aikayksikön. Saimme ajokorttimme aamulla yllättävän ripeästi ja vaivattomasti, joten lähdimme luottavaisin mielin ja uhkarohkeasti liikenteen sekaan. Olen kovin ylpeä meistä kaikista, koska osa tytöistä ei ollut koskaan edes Suomessa ajanut skootteria. Harjoitus tekee mestarin, myös Balin liikenteessä.

Tyytyväiset kansainvälisen ajokortin omistajat Denpasarin poliisilaitoksella

Eilen söimme illallista ja nautiskelimme olostamme paikallisessa La Gida ravintolassa. Tarjolla oli niin ihanaa ruokaa kuin silmänruokaakin, sillä iskin katseeni paikan houkuttelevaan sisustukseen. Olen ollut todella vaikuttunut monen asunnon, ravintolan ja paikan tyylikkyydestä, sillä balilaista sisustusta ei turhaa ole kutsuttu upeaksi. Vaikka olenkin modernismin ystävä, haluaisin niin tuoda mukanani Suomeen ripauksen balilaisuutta. Massiivisuus, maanläheiset sävyt, pehmeys ja luonnon materiaalit ovat kertakaikkisen kauniita -rakastun Baliin päivä päivältä enemmän!

La Gida

Päivä paikallisella poliisiasemalla

2009-08-31T12:50:00.005+03:00

Byrokratiaa, byrokratiaa ja byrokratiaa. Kuka keksi, että meidän pitää hankkia kansainvälinen ajokortti ja vielä Balita? Helpompaahan se olisi ollut hankkia jo Suomesta, mutta täytyyhän sitä vähän haastetta ottaa kun kerran tänne asti olemme tulleet. Halusimme minimoida riskit ja hankimme tunnollisesti kansainvälisen ajokortin, sillä Balilla skootterin vuokraamien on aivan ehdotonta. Siirtyminen paikasta toiseen kulkee sillä kätevimmin ja vuokraaminen on suhteellisen edullista kuukausivuokralla. Samaa ei tosin voi sanoa paikallisesta poliisiasemalla asioinnista. Virallisen näköinen paikallinen poliisiviranomainen ottaa meidät vastaan poliisiaseman sisäpihalla sijaitsevassa kanttiinissa. Paikalliset tuijottavat kummastuneina meitä ja hymyilevät. Indonesiassa ja ainakin Balilla kaikenlaisten sopimusten ja aikataulujen tekeminen on lähes mahdotonta. Odotamme ja odotamme kunnes saamme tietää että ehkä saamme ajokorttimme. Tosin, sekään ei ole vielä varmaa. Sovimme uuden tapaamisen samaisen herran kanssa ja vihdoin saamme eteemme monen monta erilaista täytettävää paperia. Hän kertoo, että meidän täytyy osallistua teoriakokeeseen. Käymme läpi suomeksi vastauksia, mutta koetilanne sujuu kivuttomasti poliisin ladellessa oikeat vastaukset meille. Ei siis stressiä kokeen läpäisemisestä. Tämän jälkeen odottelemmekin seuraavat 3 tuntia hikisen tunkkaisessa virastotalossa janoisina ja nälkäisinä korttiemme valmistumista ja siirrymme huoneesta toiseen ja palaamme edelliseen. Lopputuloksena saamme mukaamme ainoastaan paperiset ja väliaikaiset ajokortit. Viralliset kortit voi tulla hakemaan huomenna. Toivottavasti ovat edes silloin valmiina. Kaipaan niin suomalaista oikeusjärjestelmää!

Paikallinen poliisi

Asunnon omistajallamme on kaksi kesyä pientä ja suloista apinaa, jotka kulkevat pihapiirissä puoliksi vapaana. Muutenkin olemme viihtyneet kodissamme, joka alkaa pikkuhiljaa tuntumaan omalta. Aamulla pulahdimme kaikki aamu-uinnilla omaan altaaseemme, sillä täytyyhän täällä kunnostaankin ja liikunnasta huolehtia.

Oma kesy lemmikkimme

Saapuminen Balille

2009-08-30T12:55:00.008+03:00

Tulivuoret alkavat erottua pilvipeitteen lomasta. Olemme lentäneet reilu 4 tuntia Bangkokista eteläiselle pallopuoliskolle. Lentokoneen laskeutuessa voisi luulla, että laskeudumme meren päälle, koska Balin saaren lentokenttä sijaitsee aivan saaren rannikolla. Riivaajat, kuten turistit heitä kutsuvat, odottavat valppaina höynäytettäviä matkailijoita, joilta saattaisi herua ylimääräisiä rupioita. Lentokentällä hotellimme taksikuski on odottamassa meitä, joten vältymme ainakin toistaiseksi paikallisten ylihinnoittelulta. Balin ilmasto on paratiisimainen
verrattuna Bangkokin tukaluuteen. Tämä on ollut reissumme määränpää.

Kuta beach

Ensimmäisen yön hotellimme sijaitsi Kutan vilkkaan kadun varrella. Miljöö on kaunis ja vehreä eikä liikenteen melu häiritse hotellialuettamme. Huone on kivan kodikas, ei tosin samaa luokkaa kuin Bangkokin hotellimme, mutta hintaansa nähden hyvä. Olimme sopineet muutaman muun suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa asuntonäyttökierroksesta paikallisen välittäjän kanssa. Lähdemme luottavaisin mielin asunnonhakuun, vaikka päivästä on todennäköisesti rankka. Toisen asunnon kohdalla emme voi uskoa silmiämme. Valkoinen balilaiseen tyylin modernisti rakennettu iso luxus villa saa meidät haukkomaan henkeämme. Koitamme hillitä kiinnostustamme,
jotta vuokrataso olisi kohtuullinen. Välittäjä pitää 3500 dollarin kuukausivuokraa mahdottomana, mutta lopulta tuohan on vain reilu 300 euroa ja näin ollen sitä hintatasoa, jota olimme alun perin ajatelleetkin.

Asuntomme pihapiiri

Kimppa-asunto on meidän tapauksessa kuitenkin järkevin vaihtoehto ja majoituksessa on valinnan varaa. Villa vapautuu kuitenkin vasta kuukauden kuluttua, joten meidän pitää majoittua siksi ajaksi jonnekin muualle. Seuraavan kuukauden asuntomme on tosin vähintäänkin yhtä hyvä ja olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Siivous, vesi, sähkö ja langaton internet sisältyvät vuokraan joten solmimme vuokrasopimuksen.

Vihdoinkin pääsemme asettumaan aloillemme ja aloittamaan normaalit rutiinit ja rytmit. Asunnon saaminen on kuitenkin alun suurista huolen aiheista.

Kaupunkikierroksella

2009-08-27T14:37:00.010+03:00

Bangkokissa jyrisee ja salamat vilkkuvat muutaman sekunnin välein taivaalla ja ilma tuntuu tukalalta, on vaikea hengittää. Kadut alkavat taas tulvimaan ja tuovat mukanaan epämiellyttävän tuoksun ja kadulle heitettyjä roskia. Tämä taitaa tosiaan olla ihan normaalia täällä päin maapalloa 3� päin maapalloa tähän aikaan vuodesta. Päivisin on kuitenkin ollut aurinkoisempaa, mutta sitäkin hiostavampaa. Onneksi pääsimme kuin pääsimmekin turvaan sateelta vähän ennen myrskyä. Tosin, sekin 6 km:n taksimatka yltiömäisessä liikenneruuhkassa vei vajaa 45 minuuttia. Saimme kivasti lepyytellä jalkojamme päivän ostosreissun jälkeen. Aamupäivän kiertelimme MBK:n tavarataloa, joka oli lähes täynnä koru- ja laukkumyyjiä. Mukaamme tarttui muutamat sandaalit, koruja ja pari laukkua. Aika vaisu tulos kuitenkin ottaen huomioon, että olemme Bangkokissa, "ostosparatiisissa". Kaupungin ruuhkista, saasteista ja melusta pääsimme hetkeksi pakoon suureen ja venhreään Lumphini puistoon, jonka jälkeen kokeilimme Skytrainia (metroa, joka kulkee maanpinnan yläpuolella) sekä pientä Tuk-Tukia, jotka ovat siis ne pakolliset "nähtävyydet" täällä.

Huomenna käymme tutustumassa State Toweriin, jonka huipulla sijaitsee Sirocco -niminen ravintola. Kalliiden drinksu- ja juomalaskujen lisäksi hintaan sisältyy uskomatton näköala yli Bangkokin. Samalla käymme katsomassa myös kuuluisaa "kelluvaa markettia", jossa pikkuiset venemyyjät tungeksivat ahtaassa joessa kaupitellen toistaan herkullisempia thaiaterioita ja pilkkahinnalla. Varmasti näkemisen arvoisia paikkoja kumpikin.

Miljoonakaupunki Bangkok

2009-08-26T13:37:00.009+03:00

Raskas lento vihdoin takana päin. Saavuimme Bangkokiin aamupäivällä paikallista aikaa. Mukavan viileä, 35 asteen kuumuus toivotti kaksi rinkkamatkaajaa tervetulleeksi Bangkokin miljoonakaupunkiin. Olo on kieltämättä kuin asuisi kasvihuoneessa, koska kosteusprosentti on niin korkea. Hikipisarat valuvat virtanaan kasvoillani, vaikka istun vain paikoillani. Tällä hetkellä lepyytämme jalkojamme ja mieltämme hotellimme (Navalai River Resort) kattotasanteella,
uima-altaan reunalla, kirjat ja läppärit seuranamme. Kirjoittelen samalla blogiani, koska halusimme hetken levähtää rankan matkaamisen jälkeen. Nyt ei ole kiire minnekään, emmekä ajatelleet ottaa sen suurempaa stressiä tähän kaupunkiin tutustumisesta. Tuntuu, ettei tässä tukaluudessa muuta pystyisikään tekemään. Ostin eilen lentokentältä matkalukemiseksi Kata Kärkkäisen "Jumalasta seuraava" pokkarin. Kirja kertoo narsismista ja sen varjoisimmasta puolesta. Tähän mennessä kirja on ollut erittäin mukaansa tempaava ja koukuttava, joten toivottavasti saisin edes kerrankin jonkun matkalukemiseni loppuun. Tällä kertaa ajan ei ainakaan pitäisi loppua.

Tarkoituksenamme on näinä muutamana päivänä tutustua Bangkokin tärkeimpiin nähtävyyksiin sekä nauttia paikallisesta herkullisesta thairuoasta. Huomenna suunnistamme Bangkokin suurimpaan ja kauneimpaan tavarataloon, MBK:n kauppakeskukseen. Tosin, taidamme tyytyä vain näyteikkunashoppailuun, sillä rinkkamme painoivat tulomatkalla jo yli 15 kiloa, joka on siis maksimi
sallittu painoraja Aasian sisäisillä lennoilla. Toisaalta, ainahan on mahdollista laittaa tavaroita ja asioita tärkeysjärjestykseen. Katsotaan nyt miten meidän käy.

Minun oli pakko vielä kirjoittaa tähän päivitykseen lisää, sillä eihän yhden päivän tapahtumia voi millään arvata tai tietää vielä iltapäivällä. Olin päivän tekstin suhteen siis vähän hätäinen. Hotellissa makoiltuamme päätimme lähteä tarkastelemaan hotellin ympäristöä. Alkoi tulla sen jo verran pimeää, että pitäydyimme vain lähikulmilla ja kävimme maistamassa ensimmäisen thaiateriamme mukavan tunnelmallisessa pikkuravintolassa, jonka ainoat asiakkaat olimme. Minä söin kanaa valkosipulin ja pippurin kera ja Malla tilasi nuudeleita katkaravuilla. Tosin, ruokalistasta oli tainnut unohtua pikkuinen, mutta varsin merkittävä lisäys "spicy" No, Mallan kyynelehtiessä ja polttavaa suuta vedellä viilentäessä, päätimme käydä jalkahieronnassa naurettavaan 120THB (2,5€) hintaan. Väsyneet ja turvonneet jalat saivat taas uuden elämän thaihierojien käsittelyssä. Päätimme, että uhraamme muutaman euron viikossa hemmotteluhoitoihin, sillä ne todellakin ovat täällä sen arvoisia.

Jalkahieronnasta päästyämme suomalaisia neitoja kohtasi todellinen yllätys. Taivats kirjaimellisesti avautui ja vettä satoi tunnin ajan kaatamalla niin paljon, että kadut lainehtivat sade- sekä viemärivettä. Hyvä että edes vieruskaverin puhetta kuuli, niin kovaa satoi. Vaikka kokemus oli vaikuttava salamoiden ja ukkosen säestäessä taustalla, nauttisimme huomattavasti enemmän kirkkaasta tähtitaivaasta.

Ainoa kuume, joka sallitaan, on matkakuume

2009-08-23T09:41:00.002+03:00

Viimepäivät olen viettänyt tehokkaasti lepäillen, sillä flunssa nujersi minut muutama päivä sitten. Olo on nyt jo vähän parempi, vaikkakin yskästä, kurkkukivusta, nuhasta ja yleisestä väsymyksestä kärsin vieläkin. Toivottavasti tämä lepäily auttaa, sillä haluan tervehtyä ennen tiistain lähtöäni. Olen kerran istunut koneessa flunssaisena ja sitä kokemusta en halua toista kertaa.

Perjantaina ystävämme järjestivät Maskun urheilukentällä kesäolympialaiset, joihin osallistuimme, vaikka olinkin vähän nuhainen. Lämmin ja elokuinen aurinko helli kilpailijoita. Lajeina olivat perinteiset kuulantyöntö, keihä, korkeushyppy, 60 metrin sekä 400 metrin juoksut. Itse en osallistunut juoksuosioihin, sillä en turhaan halunnut rasittaa itseäni. Kisojen jälkipyykki käytiin saunomisen ja grillailun merkeissä.

Lähtööni on vielä muutama päivä. Edessä on siis tehokasta ajankäyttöä pyykkiä pesten ja rinkkaa pakaten. Tänään illalla menemme perheen kesken ravintolaan syömään läkiäisillalliseni. Toivottavasti olen illalla paremmassa kunnossa.

Luultavasti kirjoittelen seuraavan kerran miljoonakaupungista Bangkokin sykkeestä ja vilinästä.

Läksiäiset juhlittu

2009-08-15T11:41:00.000+03:00

Nyt ne ovat ohi, läksiäisjuhlani nimittäin. Vietimme eilen perjantaina läksiäisjuhliani Puolalanpuistossa piknikin merkeissä. Vaikka sää ei ollutkaan niin kovin kesäinen tai lämmin, tunnelma oli huipussaan. Loppuilta menikin sitten muikeasti Donnassa värjytellen ja Blankossa. Olen niin onnessani, että sain viettää eilisen illan upeiden ihmisten kanssa. Parhaimmillaan meitä taisi olla 25 "juhlijaa". Kiitos kaikille!

Aamulla tutkiskelin tarkemmin saamiani muistamisia ja sieltähän löytyi vaikka mitä, kuten kuvasta näkyy. Kyllä tällä selviytymispaketilla pärjään kepeästi, niin paljon kaikkea hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä (kuten salmiakki ja suklaa) sieltä löytyi. Kiitos kaikille ihanille kavereille ja ystäville, teitte lähdöstäni entistäkin vaikeampaa. Kuinka pärjään erossa teistä kaikista koko syksyn?

Uusi blogini avautuu

2009-08-12T18:14:00.000+03:00

Sain eilen juuri tietää, että minut on valittu Balin vaihdon blogistiksi ja yhteyshenkilöksi. Tarkoituksenani on siis kirjoittaa vaihtokuulumisia toiselta puolelta maapalloa ja kertoa opiskelusta, vapaa-ajasta ja kuulumisista yleisesti. Lisäksi kirjoitan kuukauden välein raporttia Suomeen vaihdon etenemisestä. Jatkan toki tämän blogini kirjoittamista, tämähän on se mun oma blogi. Tavoitteena on saada uudelle blogille mahdollisimman paljon lukijoita ja sitä kautta innostaa muitakin hakemaan vaihtoon Balille, ja nimenomaan AE:n kautta. Seuratkaa ihmeessä sitäkin blogia, joka löytyy osoitteesta http://www.studentum.fi/blog/Katriina.html

Niimpä niin, päivät ne vaan kuluvat kauheeta vauhtia. Seuraavat pari päivää vietän aktiivisesti tenttikirjallisuuden kanssa ja perjantaina järjestän ystävilleni läksiäisjuhlat piknikin merkeissä Puolalanpuistossa. Kivasti on ihmisiä tulossa, ihanaa päästä näkemään vielä kaikki ennen lähtöä. Miss you already.

Nautitaan vielä ihanista kesäpäivistä

2009-08-07T12:07:00.000+03:00

Lähtöni lähenee. Edessä on vielä kuitenkin 18 ihanaa, kesäistä päivää täällä Suomessa. Matkajärjestelyt alkavat olla kutakuinkin hoidossa. Vielä olisi muutama rokotus ottamatta ja ensi viikolla odottelen Indonesian viisumin tulemista. Lennot ja alkuajan majoitusasiat ovat kunnossa. Katsomme pidemmän ajan majoitusta vasta paikan päältä, koska luonnollisesti tarjonnan pystyy tarkastamaan parhaiten vasta paikan päällä.

Ja terveisiä muuten Puolan Gdanskista! Vietimme alkuviikon siellä, oikein mukava reissu takana. Tuo 3 päivän reissu riitti oikein hyvin, sillä Gdanskin keskusta ja vanha kaupunki käy tutuksi jo yhdessä päivässä. Viimeisenä päivänä kävimme rantakaupunki Sopotissa, joka olikin aivan ihana idyllinen kaupunki rantakujineen ja -ravintoloineen. Näkemisen paikka ehdottomasti, suosittelen!

Ennen lähtöäni pitäisi hoidella opiskeluasioita myös täällä Suomessa. Olen menossa kesätenttiin viikon päästä perjantaina ja lukemiseen on näin kesällä todella vaikea löytää motivaatiota. Olisi niin paljon kaikkea, kaikkea muuta kuin sitä lukemista. Joskus olisi mukava olla vaan. Toisaalta, tämä kesä on monessa muussakin mielessä ollut kovin poikkeuksellinen. Ei yksi tentti sitä pahenna.

Upea kesäinen viikonloppu tulossa, ilmojen puolesta! Pyhitän se lähimmäisten kanssa yhdessä oloon mökillä. Hyvää viikonloppua!

Vielä on kesää jäljellä

2009-08-02T21:48:00.000+03:00

Elokuuta pidetään tavallisesti kesän parhaana kuukautena. Vaikka kesä loppuukin elokuuhun, on elokuu usein kesän lämpimin ja aurinkoisin kuukausi. Ja varsinkin epävakaan heinäkuun jälkeen on syytä odottaa kuumaa elokuuta. Elokuussa perinteisiä juhlia ovat rapujuhlat ja venetsialaiset. Ajattelimme järjestää tänä vuonna perheen kesken rapujuhlat, joten sekin tuo tähän kesään uusia kokemuksia.

Viikko sitten lähdimme ystäväporukassa Ahvenanmaalle polkupyöräreissulle kolmeksi päiväksi. Reissu alkoi Maarianhaminasta ja pyöräilimme ensimmäisen päivän aikana 40 kilometriä Bomarsundin linnoitukselle. Yövyimme Puttes Camping -leirintäalueella, teltassa tottakai. Viimekertainen teltassa yöpyminen taisi olla joskus ala-asteella. Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa Kastelholman upeaan linnaan ja matka vei samana päivänä vielä takaisin Maarianhaminan Gröna Uddens -leirintäalueelle. Keskiviikkona lähdimme takaisin Turkuun katsomaan kaupungin Down By The Laituri -kaupunkifestivaalia. Aivan loistava reissu takana, meillä oli todella hauskaa! Ja mun täytyy kyllä myöntää, että pieni teltassa ja makuupussissa nukkuminen, vaatimattomammat olot ja kaunis Ahvenanmaa tekivät suuren vaikutuksen minuun. Ensi vuonna lähden ehdottomasti uudelleen!

Olen toteuttanut kesäloman alussa itselleni tekemäni tavoitteen tehdä joka päivä jotain uutta ja kivaa. Huomenna olen lähdössä äitini ja siskoni kanssa muutamaksi päiväksi Puolaan, Gdanskiin. Olen lisäksi nähnyt paljon ystäviä ja tuttuja, käynyt puistoissa ja kahviloissa, viettänyt aikaa lähimmäisteni kanssa ja nautiskellut kesästä ja lomasta -kesälomasta. Vielä on kesää jäljellä. Lähtöni Balille lähenee kovaa vauhtia. Reilun 3 viikon päästä suunnistan kohti Indonesiaa vajaaksi neljäksi kuukaudeksi. Blogini kautta pääsette lukemaan kulumisiani ja toivottavasti kirjoittelette kuulumisianne myös minulle.

Kesäloma näkyvissä

2009-07-13T10:34:00.000+03:00

Totesin tänään aamulla tullessani töihin, että tämä on viimeinen maanantain työpäiväni ennen kesälomaani. Samalla se on viimeinen työpäivä maanantaina koko tänä vuonna Balille lähtöni takia. Aloitan kesälomani siis torstaina työpäivän jälkeen. Loma alkaakin mukavissa merkeissä sillä lähden siskoni kanssa torstaina Helsinkiin Britneyn konserttiin. Tiedossa varmasti häikäisevä show, joka ei jätä ketään kylmäksi. En ole sen suuremmin tutustunut laulajan uuteen tuotantoon, mutta muistan hyvinkin ne vanhemmat kappaleet, jotka silloin yläasteaikanani ponnahtivat suursuosioon. Pitäisi varmaan opetella muutama uusi kappale, jotta voin sitten laulaa muiden tuhansien kanssa yhdessä. Jäämme konsertin jälkeen Helsinkiin yöksi ja vietämme siskosten päivää toivottavasti kesäisessä Helsingissä, ihanaa! Tosin, vietämme yhdessä myös tämän viikon, sillä vanhemmat ja miespuoliset ovat Saksassa lomailemassa. Olen suunnitellut meille kaikenlaista mukavaa puuhaa. Käymme ainakin elokuvissa, Turun linnassa, Taidemuseossa ja Naantalissa. Leppoisaa yhdessäoloa siis tiedossa. Lauantaina lähden ystäväni kanssa päiväksi Tallinnaan ja illalla tutustumme Helsingin yöelämään. Kuinka jo siis odotankaan lomani alkamista!

Kesä on puolessa välissä, ainakin ajallisesti. Kuinka sitä tuntuukaan, ettei kesä ole vielä edes kunnolla alkanut? Ilmat ovat pysytelleet varsin epävakaisina viime aikoina, mutta toivottavasti saamme mahdollisimman pian nauttia taas helteisistä ja aurinkoisista päivistä. Rakastan niitä kesässä yli kaiken!!

Huh hellettä!

2009-07-02T12:54:00.001+03:00

Kyllä suomalaisia nyt hellitään, ainakin kesäilmojen suhteen. En muista koska viimeksi aurinkoa ja lämmintä ilmaa olisi riittänyt yli 2 viikkoa yhtä mittaa. Kesälomalaiset nauttivat upeista ilmoista, samalla kun töissä olevat pääsevät nauttimaan ilmastoidusta toimistosta. Oma lomani alkaa tasan 2 viikon päästä -oi kuinka jo odotankaan sitä! Rakastan aurinkoa ja olenkin päättänyt viettää ruhtinaallisen 1,5 kuukauden lomani ulkoillen, matkustellen, tenttiin lukien ja rentoutuen. Olen lähdössä kahden ystäväni kanssa muutamaksi päiväksi polkupyöräretkelle Ahvenanmaalle. Lähdemme reissuun kunnon eräretkeilijän mielellä ja yövymme teltassa. Viime kertaisesta telttareissusta on reilusti yli 10 vuotta.

Villejä lupiineja

Itämerellä risteilyllä

Auringonlasku mökillä

Olen päättänyt käyttää kesän jokaisen päivän tehokkaasti ja monipuolisesti, uusia asoita tehden. Onhan viimeisestä kunnon kesälomastani aikaa jo vuosia! Edellispäivänä olin valtuustokollegani, Saara-Sofian kanssa melomassa kajakilla ja teimme myös veneretken ja ympäristökatsauksen Turun Hirvensalossa. Upeat maisemat, vaikkakin osa hulppeista taloista ei mielestäni sovi kauniiseen saaristomaisemaan. Eilen olin katsomassa Samppalinnan kesäteatterissa Elvistellään - All Shook Up! -kesäteatteriesityksen. Pidin siitä erityisen paljon ja tunnelma kesäteattereissa on aina ainutlaatuinen. Tarkoituksena on tänä kesänä nähdä vielä ainakin Turun Nuori Teatterin Turku-Tukholma musiikkihupailu. Viime vuonna se ei jättänyt ketään kylmäksi.

Olen nauttinut kesän jokaisesta päivästä, niin aurinkoisesta kuin sateisesta, kuumasta ja viileästä. Ja aion jatkaa nauttimista, koko pitkän kesän! Nähdään turuilla ja toreilla!

Here I come Indonesia!

2009-06-23T10:42:00.000+03:00

Se on nyt sitten menoa, mutta ei ihan vielä. Olen nimittäin lähdössä syksyksi vaihto-opiskelemaan Aasiaan ja tarkemmin sanottuna määränpäänä Indonesia. Monet usein tiedustelevat tarkempaa määränpäätä ja mikäli vastauksen haluaa kuulla -lähden Balille. Tosin, siellä on tarkoitus myös opiskella matkustelun ja muun kokemuksen ohessa. Lähden matkaan hyvän ystäväni kanssa elokuun lopussa ja palaan Turun maisemiin takaisin vähän ennen joulua. Opiskelemme Udayana Universityssä Balin pääkaupungissa Denpasarissa. Ohessa Balin kartta selvennyksen vuoksi.

Totesin jo aikoja sitten, että tämä on niin hieno ja ainutkertainen tilaisuus, että tätä ei voi jättää käyttämättä. Aloitan graduni kirjoittamisen kun palaan takaisin Suomeen. Vaihdosta johtuen joudun olemaan luonnollisesti pois myös valtuuston ja lautakunnan kokouksista. Olen saanut paljon kannustavaa ja hyvää palautetta suunnitelmistani, joten lähden matkaan hyvillä mielin. Turun asiat odottavat minua kun palaan takaisin.

Udayana University

Kirjoitan blogiini matkasuunnitelmieni edistymisestä ja tietysti sitten kuulumisistani paikan päältä. Toivottavasti olette tästä yhtä innoissani kuin minä! :)

Kesäkuulumisia

2009-06-16T12:48:00.000+03:00

Viimeisestä blogiin kirjoitamisesta onkin jo vierähtänyt aikaa. Kai bloginikin on joskus mentävä kesätauolle. Mutta ei vielä. Kerroin aikaisemmin, että olen aloittanut korkeakoulutyöharjoitteluni. Harjoittelua on nyt takana kohta 5 viikkoa ja olen viihtynyt oikein hyvin. Tämän ja viime viikon olen ollut Turun Seudun Kehittämiskeskuksessa, jossa päätehtäväni oli avustaa Eurooppalaisen Yrittäjyyden Päivän (EDE) järjestelyissä. EDE päiviä on tavanomaisesti vietetty Turun kauppakorkeakoululla ja iltajuhla, Yrittäjyyden Yö, oli tänä vuonna Aboa Vetus & Ars Nova museolla. Hieno kokonaisuus ja tutustuin taas lukuisiin uusiin tuttavuuksiin. Päivän lomassa pääsin puhumaan myös politiikasta. Missä siitä nyt ei tulisi puhuttua.

Politiikaa on puhuttu viime aikoina ahkerasti myös kaupunginvaltuustossa ja lautakunnassa. Kaupunginvaltuusto kokoontui eilen toiseksi viimeistä kertaa ennen kesätaukoa ja saimme tehtyä merkittäviä päätöksiä tulevaisuuden kannalta. Valtuusto hyväksyi yksimielisesti lisätalousarvion ja siihen tehdyt muutokset sekä kouluverkkouudistuksen. Ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa viime aikoina ovat puhuttaaneet muutamat mielenkiintoiset asemakaava-asiat. Tänään meillä on lautakunnan viimeinen kokous ja sitten pääsemme kesälomille heinäkuuksi. Valtuuston seuraava kokous kesän jälkeen on 31.8.2009.

Toinen asia, joka suomalaisia on puhuttanut koko alkukesän on sää, ja viileä sellainen. Tänään käydessäni ystäväni kanssa lounaalla päätimme käydä katsastamassa kesän alennusmyyntitarjonnan. Ne ovat (iloksemme) alkaneet monessa paikassa epätavallisen aikaisin. Huomasin, etteivät värikkäät ja ihanat kesävaatteet kiinnosta ihmisiä samalla tavalla kuin jos ulkona olisi upea kesäsää. Itselleni ei mukaan tarttunut mitään, toistaiseksi. Himoitsin kyllä yhtä takkia, mutta ei, en halua ostaa takkia kesällä.

"Vanhan kansan" mukaan kesä loppui juhannukseen. Nyt se ei ole vielä edes alkanut. Huomaa, että säällä on tosiaan vaikutusta ihmisiin. Eräillä nettisivuilla oli kyseyly, jossa haastateltiin ihmisten mielipiteitä siitä, pilaako sade juhannuksen. Reilusti yli puolet vastasi myöntävästi. Ei kesää ilman lämpöä ja aurinkoa. Loma on toki aina lomaa, mutta kyllä kesä tuntuu menevän ohi, jos säät eivät suosi. Toivottavasti helteet alkavat kun itse kirmailen kesälaitumille heinäkuun puolessa välissä.

Oikein rentouttavaa ja ikimuistoista juhannusta! Suuntaan viettämään sitä mökin rauhaan ja järven hiljaisuuteen. Juhannus on aina merkannut minulle rauhoittumista ja sitä odotan.

Niinistön kanssa lounaalla

2009-05-27T20:02:00.000+03:00

Tämän viikon maanantai -päivä poikkesi tavallisesta merkittävällä tavalla. Sain Petteri Orpolta kutsun lounastaa yhdessä eduskunnan puhemiehen, Sauli Niinistön kanssa. Toki tilaisuudessa oli lukuisa joukko muitakin kutsuttuja ja oli hienoa olla yksi heistä. Kiitos Petterille kutsusta! Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja merkittäviin vaikuttajiin. Politiikassa kun koskaan ei voi tuntea liikaa ihmisiä. Vain verkostoitumalla luodaan elintärkeitä suhteita ja kontakteja. Hieno kokemus kokonaisuudessaan, vaikka en henkilökohtaisesti päässytkään Saulia kättelemään.

Olethan muistanut, että tänään on eurovaalien ensimmäinen äänestyspäivä! Ennakkoäänestys kestää 2.6 asti ja varsinainen vaalipäivähän on 7.6. Toivottavasti mahdollisimman moni suomalainen ja eurooppalainen käyttää oikeuttaan äänestää. Itse olen ehdokkaani jo valinnut. Annan ääneni Sofia Vikmanille. Sofia on fiksu ja filmaattinen ja erittäin pätevä nainen, joka tällä hetkellä toimii kansanedustajan avustajana. Lisää Sofiasta voit lukea http://www.sofiavikman.fi - äänestä 61!

Lauantaina kymmenet tuhannet ylioppilaat saavat valkolakin päähänsä. Ajatella, että omista lakkiaista tulee kuluneeksi jo 5 vuotta! Uskomattoman nopeasti aikaa juoksee. Muistan kun pidin ylioppilaiden puheen Nousiaisten lukiossa lakkiaispäivänä. Oli se hieno hetki ja upea päivä! Tänä vuonna menen seuraamaan pikkusiskoni viimeistä päivää yläasteella. Kolmen vuoden päästä juhlimme sitten hänen ylioppilaslakkiaan!

Aurinkoisen helteistä loppuviikkoa!

Muistoja

2009-05-23T08:50:00.000+03:00

Tänään palaan ajassa taas vähän taaksepäin ja muistelen menneitä vajaan 10 vuoden takaa. Päätimme järjestää vanhan luokkakaverinin kanssa nimittäin luokkakokouksen Maskun Hemmingin koulun 8. ja 9. luokkalaisille vm. 1985. Monia heistä olen nähnyt näiden vuosien aikana, mutta muistelin, että osaa en ole nähnyt sitten lukioaikojen. Aika kiitää. Saimme kerättyä kokoon 13 hengen seurueen ja olemme varanneet ravintolasta pöydän. Kentien ilta jatkuu siitä vielä pidemmälle.

On hienoa koota sama vanha luokka kasaan ja muistella mukavia muistoja. Saamme varmasti nauraa monille hauskoille jutuille, joita koimme yhdessä. Mieleeni palaavat ainakin ainaiset urheilukilpailut, joissa olimme huippuhyviä. Samaten muistan luokkaretkemme Ahvenanmaalle fillareilla aurinkoisena toukokuuna 2001. Oi niitä aikoja! Täytyykin penkoa laatikoita, jospa löytäisin vanhoja valokuvia tai sen kronikan, jonka viimeisellä luokalla teimme. :)

Odotan mielenkiinnolla vanhojen tuttujen näkemistä ja kuulumisten vaihtamista. Tiedän ainakin, että muutamasta heistä on tullut näinä vuosina isejä ja äitejä. Osa opiskelee vielä, osa on töissä. Joka tapauksessa, illasta tulee varmasti ikimuistoinen! Toivottavasti tapaamme vielä tulevaisuudessa samoissa merkeissä!

Kohti uusia haasteita

2009-05-18T15:32:00.001+03:00

Ensimmäinen päivä työharjoittelussani Turun seudun yrityspalvelukeskus Potkurissa on takana. Ja oikein mieluinen päivä olikin! Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja uskon, että näistä kahdesta kuukaudesta tulee oikein mieluisia. Pääsin heti tänään tekemään taustatyötä, jota tulen hyödyntämään kirjoittaessani julkaistavaa artikkelia. Pääsin myös seuraamaan aloittavan yrittäjän neuvontatapaamista, mikä oli erittäin mielenkiintoista ja antoi konkreettisen näkökulman työhöni. Vietän siis seuraavat kaksi kuukautta näiden töiden parissa ja pari viikkoa teen töitä Turun seudun kehittämiskeskuksessakin.

Viime viikon valtuuston kokouksessa pidin ensimmäisen puheenvuoroni "pöntöstä". Varsin hieno ja ainutlaatuinen kokemus, joten tästä se sitten lähtee. Pidin kannattavan puheenvuoron Turun ylioppilaskyläsäätiön Ikituuri -hankkeesta. Ikituuri on siis 12 kerroksinen kerrostalo, jonne sijoittuu sekä yrityksiä että opiskelija-asuntoja. Siitä tulee varmasti upea ja houkuttelee varmasti monia opiskelijoita! Kukapa meistä opiskelijoista ei viihtyisi uudessa, korkeakoulujen läheisyydessä olevassa ja kohtuuhintaisessa vuokra-asunnosta. Sain puheestani hyvää ja kannustavaa palautetta.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Monipuolinen viikonloppu takana

2009-05-11T09:43:00.000+03:00

Yksi keväinen viikonloppu on taas takana. Perjantaina juhlimme If:n 10 vuotista taivalta Turun Caribiassa. Ja upeat juhlat olivatkin! Taivaallisen ruoan lisäksi saimme nauttia viihdyttävästä Samba Cariocan esityksistä ja kauniista asuista.

Lauantaina vietin koko päivän Snellman säätiön seminaarissa Helsingissa. Lähdin sinne Turun yliopiston kokoomusopiskelijoiden puheenjohtajana. Päivän ohjelmassa oli luentoja, jotka käsittelivät aiheinaan niin Suomen valtion syntyä, Tali-Ihantalasta EU:n jäseneksi, lainsäädännön suvereeniutta EU:n jäsenenä sekä Suomen ja Euroopan turvallisuutta. Luennoitsijoina oli arvostettuja professoreita sekä muita henkilöitä. Keskustelu oli monipuolista ja mielenkiintoista. Kysymyksinä heräsi niin Karjalan palauttamisesta kuin Suomen itsenäistymisen mahdollisuudesta ilman Venäjän vallan aikaan. Ansioituneet kokoomuslaiset korkeakoulusta valmistuneet saivat stipendin. Toivottavasti itsekin olen näidän joukossa tulevaisuudessa.

" Ylioppilas, joka ei ole tuntenut vakaumuksen tarvetta eikä pyrkinyt sitä saavuttamaan, ei ole koskaan opiskellut; hän ei silloin tiedä, mitä yliopistollinen ajattelu on ja on myöskin ylioppilaana ollut ainoastaan koulupoika" (J.V. Snellman Yliopistollisesta opiskelusta, 1840)

Eilen vietettiin äitienpäivää. Aurinkoinen sää teki päivästä vielä kauniimman! Annoin äidilleni lahjaksi laadukasta kuohuvaa sekä käsin tehtyjä erikoissuklaita. Olin ostanut ne Suklainen -putiikista Turusta. Ovat varmasti herkullisia nautittuna kuohuvan kanssa. Kävimme myös Raumalla perinteiseen tapaan onnittelemassa äidin äitiäni sekä Laitilassa isäni äitiä. On mukava nähdä isovanhempia niin usein kuin mahdollista. Uppouduin muuten selailemaan kotona vanhoja valokuvakansioita lapsuusvuosiltani. Löysin sieltä kasapäin hienoja ja muistorikkaita kuvia. Nappasin pari ja skannasin muutaman kuvan koneelleni. Ohessa kuva minusta ja tädeistäni joskus 1980-luvun loppupuolelta.

Ostin tänään muuten konserttiliput itselleni ja siskolleni Britney Spearsin konserttiin heinäkuulle. Lähdemme Helsinkiin ja vietämme naisten iltaa. Kovasti jo odottelen kesää! :)

Wappu on täällä

2009-04-29T10:38:00.000+03:00

Kauan odotettu opiskelijoiden juhla eli Wappu on täällä huomenna. Perinteisesti joukko opiskelijoita on aloittanut vapun juhlinnan jo hyvissä ajoin, viikko sitten. Vapun juhlinta huipentuu huomenna Taidenmuseonmäellä klo 18 kun Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Jukka Vornanen pitää puheen ylioppilaille ja tuhannet painavat valkolakin päähänsä. Oma vapun viettoni alkaa vasta huomenna. Aamupäivällä kokoomusopiskelijat tarjoavat perinteistä sinistä booliaan Toivon tonkasta Assarin Ullakon edustalla klo 11-12. Sen jälkeen suunnataankin sitten laitosbooleille poliittisen historian laitoksen eteen klo 12. Täytyyhän sitä käydä myös Aamusetin booleilla. Yhtä booleilua koko huominen päivä. Iltapäivällä suuntaamme porukalla Puolalanpuistoon nautiskelemaan herkuista ja auringosta leppoisassa hengessä. Kevät alkakoon!

Eilisen ympäristö- ja kaavoituslautakunnan kokouksen pääaiheina olivat uudet kaavahankkeet "Rakuunapuisto" ja "Itäharju 60". Kumpikin kaavoista jäi yksimielisesti pöydälle. Rakuunapuiston kaavan toteutuessa 0,56 hehtaarin alueelle mahdollistettaisiin kolmen kerrostalon rakentaminen. Olen periaatteellisesti puistojen täydennysrakentamista vastaan, mutta tässä tapauksessa uusien asuintalojen rakentaminen toteuttaa kestävää kehitystä mielestäni hyvin. Suurin osa puistosta jää kuitenkin virkistyskäyttöön. Olemme tekemässä lautakunnan kanssa katselmuksen kumpaankin kohteeseen ensi viikon kokouksen yhteydessä 5.5.2009 klo 14.00.

Olin eilen myös taloyhtiömme, Asunto Oy Auralinnan kevätyhtiökokouksessa. Kokous oli mielenkiintoinen ja päätimme perustaa työryhmän suunnittelemaan taloyhtiömme 100-vuotisvuosijuhlia ja historiikkia. Onhan Auralinnan yksi Humalistonkadun ensimmäisistä rakennuksista ja sillä on erittäinen mielenkiintoinen historia. Lupasin osallistua suunnittelutyöryhmään.

Oikein railakasta ja kuplivaa vappua jokaiselle!

Keski-Eurooppalaista kaupunkikulttuuria

2009-04-15T15:41:00.000+03:00

Käväisin pääsiäisenä Saksan pohjoisosassa, Bremenin kaupungissa. Kaupungissa asuu n. 500 000 asukasta. Saimme nauttia upeasta aurinkoisesta ja lämpimästä helleaalloosta, joka keski-Euroopassa vaikuttaa. Matka oli aivan upea ja kaupunki ihana. Olin Bremenissä nyt toista kertaa, viimeksi olimme siellä vuosi sitten pääsiäisenä. Tosin, silloin kelit eivät suosineet meitä, sillä lähes koko matkan ajan satoi vettä ja oli koleaa.

Ennen kaikkea kaupungista jäi mieleeni mielenkiintoinen arkkitehtuuri sekä rento saksalainen ilmapiiri. Ihmiset todella osaavat nauttia olostaan ja vapaistaan! Auringon paistaessa ihmiset olivat kokoontuneet kaupungin joen rantakadun lukuisille olutterasseille. Pitkäperjantain pyhitimme kaupungilla kävelyyn ja nautiskeluun aurinkoterasseilla. Lauantaina shoppailimme itsemme uuvuksiin ja illalla olimme kuuluisassa pääsiäistivolissa. Tosin, olisi voinut puhua jo huvipuistosta. Upea tunnelma!

Olen ihaillut yhdellä torilla olevaa ravintolaa, joka tässä kuvassa. Mielestäni tämän tyyppinen rakennus sopisi myös Turun kauppatorille, tosin ehkä vähän pienemmässä muodossa. Kesällä paikka toimisi hyvin terassiravintolana ja talvella sinne voisi mennä nautiskelemaan tunnelmallisesta talvi-illasta lämpimän glögin kera. Paikasta saisi ilman muuta myös maukasta ruokaa. Jotenkin vain olen ihastunut tähän paikkaan!

Muuten, kevään varma merkki on Vespani ensimmäiset ajelut. Se on todella kätevä täällä kaupungissa ja taloudellinen. Mikäs sen mukavampi kesämenopeli kuin uusi punainen Vespa! :)

Edustajistovaalit käyty

2009-04-08T11:30:00.000+03:00

Turun yliopiston edustajistovaalit ovat nyt ohitse. Vaalien äänestysaktiivisuus nousi hieman viime vuosien vaaleista ja kohosi 33 prosenttiin. Ääntänsä käytti ennakkoon 17,8 % äänioikeutetuista. Tämä on se ainainen ongelma, miten saisimme äänestysaktiivisuutta nostettua. Miksi opiskelijat eivät käytä äänioikeuttaan ylioppilaskunnan vaaleissa vaikka muissa vaaleissa äänestävät ahkerasti?

Kokoomus -lista menetti yhden edaattorin. Aikaisemminhan meillä on ollut 3 edustajaa, jatkossa sitten vain 2. Valituksi tulivat kemian opiskelija Joel Salonen 35 äänellä sekä kauppatieteilijä Saara-Sofia Sutela 14 äänellä. Oikein paljon onnitteluja heille! Loppujen lopuksi listamme pärjäsi mielestäni kohtuullisen hyvin sitoutumattomien ainejärjestöjen rynniessä paikoille. Moni ehdokkaistamme sai 10-15 ääntä, mikä on mielestäni oikein hyvä saavutus. Kampanjamme oli onnistunut, kiitos kaikille mukana olleille!

Turun kaavoituskatsaus

2009-03-24T19:30:00.000+02:00

Tänään postiluukustasi on mitä todennäköisemmin tipahtanut turkuposti. Kyseessä on siis oma lehtemme, jossa esitellään ajankohtaisia ja tärkeitä asioita ja tapahtumia. Toivottavasti huomasit lehden välissä olleen kaavoituskatsauksen. Liitteessä on esitelty kattavasti käynnissä ja suunnitteilla olevat asemakaavahankkeet. Haluan erityisesti painottaa asemakaavoituksen tärkeyttä, sillä juuri näillä hankkeilla kehitämme kaupunkiamme tulevaisuudessa.

Kannatan tiivistä kaupunkirakennetta ja täydennysrakentamista. Joskus päätöksiä tehdessä täytyy punnita vanhan ja uuden arvon suhdetta. Nämä ovat välillä vaikeita päätöksiä, säilytetäänkö vanha vai rakennetaanko uutta. Pidän itse paljon uudisrakentamisesta, vaikka asunkin vanhassa kivitalossa. Nykyään uutta voidaan rakentaa myös vanhaa kunnioittaen. Hyvä esimerkki mielestäni on Linnanfältin eli modernin puutalokaupungin alue Linnankadun päähän. Tästä tulee toteutuessaan varmasti upea! Toisena merkittävänä hankkeena pidän VR:n konepaja-alueen rakentamista. Ennen kaikkea kaupungin täytyy tarjota monipuolista asuntotuotantoa.

Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan myötä olen oppinut kiinnittämään enemmän huomiota ympäristöömme. Ja ennen kaikkea viihtyisään ympäristöön. Kuinka paljon Turussa onkaan paikkoja, jonne voidaan viisaasti rakentaa. Tätä kautta turvaamme verotulojen saannin ja kasvun sekä rakennamme kotikaupungistamme entistä viihtyisämpää ja monipuolisempaa. On hienoa olla mukana tässä päätöksenteossa.

Politiikan areenalta

2009-03-19T07:19:00.000+02:00

Tänään se tapahtui. Aamuaurinko paistoi kirkkaana jo aamuseitsemältä. En muista tänä vuonna vielä kertaakaan sen tehneen niin. Jännä huomata kuinka paljon se todella vaikuttaa mielialaan ja ihan kaikkeen. Ihmiset ovat selvästi iloisempia ja hymyileväisempiä. Kevät tulee, ihanaa!

Joku kerran kysyi minulta, että miltä se valtuustotyöskentely maistuu? Vastasin leikkistästi, että ympäristö- ja kaavoituslautakunnalta. Kokoustamme viikon välein, välillä tuhdimman, välillä kevyemmän esityslistan kanssa. Lautakunta tuntuu omalta ja viihdyn siellä hyvin. Mielenkiintoisimpia asioita ovat mielestäni asemakaava- ja suunnittelutoimiston tekemät esitykset. Isoja osayleiskaava- ja asemakaavaesityksiä tuli alkuvuodesta vähän enemmän kuin mitä nyt viime kokouksissa on ollut. Seuraavassa kokouksessa ensi viikolla meidän on tarkoitus käsitellä pöydälle jäänyttä Mars-korttelin kaavaa. Mars-korttelilla tarkoitetaan siis poliisi- ja oikeustalon korttelia. Valtiohallinnolla on painetta kasvattaa poliisitalon pinta-alaa ja nyt kiistellään siitä, voidaanko korttelissa oleva vanha ja historiallinen retkeilymaja purkaa. Toista vaihtoehtoa ei ole vielä esitetty.

Valtuusto kokoontuu ylimääräiseen kokoukseen ensi viikon maanantaina. Esityslistalla ovat mm. kulttuuripääkaupunkihankkeen kuulumiset sekä lisäbudjetin käsittely. Valtuuston on määrä tehdä päätös lisäbudjetista sekä Kauppatorin asemakaavasta kuun lopulla. Kokouksesta tulee varmasti kiivas, mutta erittäin mielenkiitoinen! Voi kuinka niin odotan jo sitä.

Sitten kunnallispolitiikasta mukavasti opiskelijapolitiikkaan. Edustajistovaalit lähenevät vauhdilla. Saimme koottua yhteensä 40 erinoimaista ehdokasta. Vaalit pidetään 6-7.4.2009 ja ennakkoäänestyspäivät ovat 30.3-1.4.2009. Tällä kertaa nettiäänestys on käytössä koko vaalien ajan, mikä on suurenmoista! Kokoomus on opiskelijan paras ystävä -teemalla lähdemme ilolla ja tarmolla kampanjoimaan. Toivottavasti Kokoomus on suurin poliittinen puolue myös uudessa TYY:n edustajistossa.

Tulevana lauantaina lähden Riihimäelle Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunnan perinteiseen talvikorkeakouluun. Viikonlopun teemana ovat sosiaali- ja turvallisuuspolitiikka ja paikalla on mielenkiitoisia nimiä mm. kansanedustaja Timo Heinonen sekä eurovaaliehdokas Sofia Vikman.

Kevättä kohden

2009-02-27T09:36:00.000+02:00

Pahoittelut heti alkuun, että en ole vähän aikaan kirjoitellut tänne. Aikani kuluu tehokkaasti kokouksissa,opintojen sekä töiden parissa. Yliopistolla TYY:n ja TuKy:n yhteiset edustajistovaalit työllistävät tehokkaasti ja parhaillaan hankimme hyviä ehdokkaita. Mikäli tiedät hyviä ja potentiaalisia Kokoomuksen ehdokkaita, ilmoita minulle. Uusi edustajisto aloittaa toimintakautensa ensi vuonna 2010, joten nykyinen edustajisto on toiminnassa vielä tämän vuoden. Olin keskiviikkona edustajiston kokouksessa ja kävimme vilkasta keskustelua TYY:n poliittisen linjapaperin muutoksista ja lisäysehdotuksista.

Lautakuntatyöskentelyni on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Toki uusien ja vaikeiden asioiden opettelussa menee oma aikansa, mutta asioiden kiinnostavuus auttaa opettelussa. On hienoa ja mielenkiintoista olla jäsenenä lautakunnassa, jossa voi oikeasti olla päättämässä siitä, mihin suuntaan Turkua ollaan viemässä ja kehittämässä. Virkamiehet valmistelevat ja lautakunnan tehtävä on tarkastella asioita kriittisesti ja lopuksi hyväksyä linjat. Valtuusto on päättävä elin, jossa esitetyille asioille joko saadaan kannatusta tai sitten ei. Viimeisessä valtuuston kokouksessa kiivasta keskustelua ja paljon mielipiteitä herättänyt asia oli kansanäänestyksen aloitteesta äänestäminen. Ehdotus kaatui valtuustossa lopulta äänin 40-27, joten kansanäänestystä toriparkista Turussa ei tule. Ymmärrän toisaalta argumentteja kansanäänestyksen puolesta, mutta olen sitä mieltä, että vaaleissa kuntalaiset ovat äänestäneet valtuutetut ja toimimme heidän antamillaan mandaateilla. Oma mielipiteeni toriparkista ei ainakaan ole voinut jäädä vaaleissa epätietoisuuteen äänestäjille, sillä olen jokaisessa vaalikoneessa kertonyt kannattavani sen rakentamista. Ja tässä päätöksessä pysyn edelleen. Jutellessani toriparkkia vastustavien ihmisten kanssa olen huomannut, että suurin osa heistä vastustaa hanketta, koska eivät ole tietoisia sen taustoista, rahoituksesta, aikataulusta, vaikutuksista ym. Mielipiteet ovat usein loiventuneet kun olemme keskustelleet asiasta faktoina. Joka tapauksessa pidän melko varmana, että toriparkki Turkuun rakennetaan ja 10 vuoden päästä päivittelemme sitä kuinka olemme joskus voineet tulla toimeen ilman sitä.

Aurinkoista kevään odotusta Sinulle!

Lämpöisiä suunnitelmia

2009-01-21T14:22:00.000+02:00

Olen tämän päivän viettänyt visusti kotosalla, koska olen vähän flunssainen. Nyt ei ole se paras hetki tulla kipeäksi, koska olemme lauantaina lähdössä pariksi viikoksi Thaimaan lämpöön. Määränpäänämme on alkuksi Koh Samui, jossa yövymme muutaman yön. Sieltä on tarkoitus jatkaa läheisille saarille, Koh Phanganille sekä sukellussaarelle, Koh Taolle. Kovasti odotamme jo matkaa, vaikka monta asiaa on vielä hoidettavana ennen sitä! Ihanaa päästä täältä Suomen nollakeleistä Aasian aurinkoon ja lämpöön. Olen mielestäni sen ansainnut! :)

Loppuviikolla perjantaina käyn Aamusetin toimituksessa debatoimassa seuraavien lehtien debaatit. Mikäli joku ei ole vielä huomannut debatointejani Juri Nummelinin kanssa, niin seuraavissa lehdissä sitten tarkkana. Itse asiassa se on ihan kivaa puuhaa, vaikkakin täytyy olla hereillä ja perillä tällä hetkellä "kuumista" aiheista. Hyvässä sovussa olemme tähän asti keskusteluja käyneet. Perjantaina illalla olemme menossa kuuntelemaan Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -bändiä Dominoon. Sillä on hyvä aloittaa viikonloppu! :)

Uunituore uusi blogini

2009-01-19T20:17:00.000+02:00

Halusin luoda nyt uuden blogini tänne, koska nettisivujeni kautta blogin päivittäminen on vähän hankalaa. Sitä paitsi nettisivuni tehtiin lähinnä kunnallisvaaleja ajatelleen. Tosin pyrin ylläpitämään niitäkin.

Tänne haluan kuitenkin kirjoittaa ennemmän ja vapaammin elämästä ja arjesta politiikkaa unohtamatta. Tervetuloa uuteen blogiini!